Harvoin, tuskin koskaan, jos milloinkaan enkä ehkä silloinkaan, olen vellonut tälläisessä etoomuksen suossa kuin viimeiset pari päivää.

Jätin siis eilen rakkaan sorvaamoni kesken kaiken ja tulin kotiin tutisevana wanhus-elmana. Olo on sen jälkeen vaihdellut pahasta aivan hiton pahaan, ja välillä on joku outo pompsahdus käynyt paremman puolella, kunnes taas...

Minä kuulin sorvaamoni viisailta tädeiltä ja sediltä, että nyt on liikenteessä jotain karmivaa flunssaa, joka alkaa monen päivän ellomisella ennenkuin iskee päälle kuin sata salamaa ja kalajoen hiekat. Sitä ootellessa tässä sit niin.

Mitään raflaavaa raportoitavaa minulla ei ole. Katoin eilen aikani kuluksi leffan nimeltä Painajainen perheessä. Hoh hoijaa. Se oli sellainen Dharma ja Greg - inkarnaatio.  Kertomus nuorestaparista, ja heidän vanhemmistaan, jotka ovat kuin toiselta planeetalta. Toiset hippejä ja toiset tiukkiksia.
Tänään sitten katsoin Keisarikunnan. Plääh. Aika hepponen sekin, vaikkakin oli ympätty täyteen tutunnäköisiä näyttelijöitä.

Noh, perheemme ruokapolitiikka ainakin kohosi sata prossaa ja rapiat kun mies tuli kotiin. Ei eineksen einestä tässä talossa. Juhlaa.

En oo yhtään ehtinyt miettiä mun uuden neulablogin perustamistakaan tässä etomisen tuoksinassa.  Ajattelin, että toinen neulablogin työni (ensimmäinen oli se verenluovutus) voisi olla vanhanajan ristipistotyö modenilla karttaneulatekniikalla. Asettelen karttaneuloja vaikka vanhaan lakanaan, teen psykedeelisiä kuvioita ja hoplaa! Ensimmäinen karttaneulatyöni on valmis. Toinen vaihtoehto on pistellä niitä karttaneuloja seinällä sijaitsevaan maailmankarttaan, mutta se vaikuttaa liian tavanomaiselta.

Nyt voisin viedä tämän kuplivan ja paukkuvan ruhoni taas hieman sänkyyn loikomaan. Ties mitä idiksii hätäpäissäni keksin. Varokaa vaan;)