Harvoin,
tuskin koskaan, jos milloinkaan enkä ehkä silloinkaan, olen vellonut
tälläisessä etoomuksen suossa kuin viimeiset pari päivää.
Jätin siis eilen rakkaan sorvaamoni kesken kaiken ja tulin kotiin
tutisevana wanhus-elmana. Olo on sen jälkeen vaihdellut pahasta aivan
hiton pahaan, ja välillä on joku outo pompsahdus käynyt paremman
puolella, kunnes taas...
Minä kuulin sorvaamoni viisailta tädeiltä ja sediltä, että nyt on
liikenteessä jotain karmivaa flunssaa, joka alkaa monen päivän
ellomisella ennenkuin iskee päälle kuin sata salamaa ja kalajoen
hiekat. Sitä ootellessa tässä sit niin.
Mitään raflaavaa raportoitavaa minulla ei ole. Katoin eilen aikani
kuluksi leffan nimeltä Painajainen perheessä. Hoh hoijaa. Se oli
sellainen Dharma ja Greg - inkarnaatio. Kertomus nuorestaparista,
ja heidän vanhemmistaan, jotka ovat kuin toiselta planeetalta. Toiset
hippejä ja toiset tiukkiksia.
Tänään sitten katsoin Keisarikunnan. Plääh. Aika hepponen sekin, vaikkakin oli ympätty täyteen tutunnäköisiä näyttelijöitä.
Noh, perheemme ruokapolitiikka ainakin kohosi sata prossaa ja rapiat
kun mies tuli kotiin. Ei eineksen einestä tässä talossa. Juhlaa.
En oo yhtään ehtinyt miettiä mun uuden neulablogin perustamistakaan
tässä etomisen tuoksinassa. Ajattelin, että toinen neulablogin
työni (ensimmäinen oli se verenluovutus) voisi olla vanhanajan
ristipistotyö modenilla karttaneulatekniikalla. Asettelen karttaneuloja
vaikka vanhaan lakanaan, teen psykedeelisiä kuvioita ja hoplaa!
Ensimmäinen karttaneulatyöni on valmis. Toinen vaihtoehto on pistellä
niitä karttaneuloja seinällä sijaitsevaan maailmankarttaan, mutta se
vaikuttaa liian tavanomaiselta.
Nyt voisin viedä tämän kuplivan ja paukkuvan ruhoni taas hieman sänkyyn
loikomaan. Ties mitä idiksii hätäpäissäni keksin. Varokaa vaan;)
lauantai, 20. elokuu 2005
Kommentit