Ensimmäinen virallinen työpäivä, eikä tunnu missään.

Viime viikon ei-niin-kovin-letkeet- sorvailutreenipäivät ajoivat asiansa, nyt koen itseni jo ihan vanhaksi työelämän konkariksi. Jopa sunnuntaifiilikset olivat eilen ihan tutut työläistädin sunnuntaifiilikset.

Yks dekkaripokkari valvotti minua pitkälle yli puolenyön. Vaikka kyseessä oli ihan rennonletkee viihdeteos, herätti se kuitenkin minussa mm. sellaisen ajatuksen ja kysymyksen, että kuinkahan paljon sellaisia ihmisiä oikeasti on, joille työelämä on se elämän ykkösjuttu, asia joka ajaa kaiken muun edelle? Kuinka paljon on ihmiset tekevät töitä elääkseen, vai elävät tehdäkseen töitä?

Mieheni kuuluu valitettavasti siihen ihmisryhmään, että esimerkiksi viime viikolla hän naurahteli että "mulla onkin vapaa viikonloppu, paitsi että lauantaina on töitä". No heh heh. Sen lisäksi minusta lomapäivien vietto yksi silloin, toinen tällöin pitkin kesää ei kieli mistään sankaruudesta tahi työmoraalista. Jokaisella kun on _oikeus_ lomaan, muutakin kun satunnaisiin irtopäiviin sillon tällöin. Mrr.

Viikonloppuna oli Työväen Musiikkitapahtuma- niminen tapahtuma Valkeakoskella. Useita esiintyjiä, tiukka aikataulu. Nopeasti piti kulloisenkin solistin/bändin raahata rojunsa lavalta jotta seuraava pääsee asettamaan niitä sinne. Mieheni oli ko. tapahtumassa töissä Herrra Hektorin äänensotkijana ja kamojen rahtaajana.

Mieheni työkaveri, joka on meidän perhetuttumme ja kummityttäremme isä, lähti tapahtumaan mukaan vapaaehtoiseksi apulaiseksi, ja vähän niinkuin hengailemaan myös pilemielessä.

Hengailu päättyi kompurointiin lavalta alas johtavalla rampilla. Tilanne ei vaikuttanut mitenkään pahalta, ja tämä kompuroija lähti autoon lepäämään keikan ajaksi. Kotimatkalla mieheni vei hänet kuorma-autolla Hyvinkään aluesairaalaan, koska potilaan käsi näytti olevan varsin kummallisessa asennossa ja polvessakin oli hiukka turvotusta ja asfaltti-ihottumaa.

Hemmetin hitto. Eilen kuulimme, että hänellä on jalka muniin asti kipsattu 11 viikoksi (arviolta),  vasen polvi oli haljennut, murtunut, rikkoontunut.. Sen lisäksi oikea ranne oli murtunut ja kipsattu toki myös ja jokseenkin toimintakyvyttömällä miespololla oli siirto edessä Nurmijärven terveyskeskussairaalaan makoilemaan, koska hän asuu siellä suunnalla.

Voi voi. Surettaa, enkä kykene edes ajatukseen, että mitäs läks.

Muuten minulla ei ole mitään muuta kerrottavaa nyt. Sorvailen ja välillä salaa lorvailen.