Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.
Tai no.. ilmassahan tosiaan on suuren urheilujuhlan tuntua, mutta meillä täällä kotikartanossa on erityisen juhlava tunne, urheilulla tahi ilman. Ainakin minulla.

Katsokaas kun... koko kesänä, ihan koko saakelin kesänä, on ollut yksi (1) yö, jolloin täällä ei ole ollut ketään ylimääräistä tursasta, turilasta tai vastaavaa yöpymässä. Yksi yö! Miettikää sitä.

Eilen lähti pieni serkkutursastyttö kotiin, originaali tursas-tursaalle, eli esikoisen kaverille joka viime yönä nukkui takkahuoneessamme (syystä että serkkutursas lähti kotiin, kaveritursas ei nukkunut sohvalla kuten yleensä) annan tänä iltana porttikiellon kotiimme yöpymistarkoituksessa  ja sokerina pohjalla.. vein ison roudaritursaan tänään Pasilan asemalle, josta hän lähti viisviikkoisen kesätyönsä päätteeksi kotiin itä-suomeen.  JEEE! Vain oma perhe! Tätä juhlaa!

Kuten jotkut salarakkaani, eli ainakin Kaura, Kale ja Tsu tietävätkin (jankutin nimittäin asiasta netin salarakaskätköissä ihan kyllästymiseen saakka), siippani oli eilen MM-kisojen avajaisissa ja taisinhan minä siitä blogissani kertoa. Siellä oli seitsemän (7) rekallista äänentoistolaitteita ja valoja. Ei niinku uskois, niin uskomattoman paskalta se kuulosti telkkarissa. Mutta se oli sitten taas YLEN kermapersekorvaäänentoistoukkojen vika.

Seitsemää rekallista roinaa ei tietenkään millään laskuopilla mahdu kolmeen rekkaan, joten koko yön on siippani kumppaneineen sitten sahannut stadikan ja hankasuontien väliä ja siitä sitten lennossa lähtivät Turkuun oopperaa kasaamaan, Lentävää hollantilaista. Monipuolista tuo roudareitten elämä. Ja rasittavaa. Olen kovasti koittanut tasapainottaa perheemme työtuntimäärää ja työn uuvuttavuutta olemalla tekemättä mitään.

Joo, ei mulla taida nyt muuta asiaa olla. Hyvin menee, mutta menkööt.