Tuli tuossa mieleeni äsken, että kun joskus kuulee ihmisten puhuvan siitä, kuinka he ovat jumittuneet ja fakkiutuneet elämässään, niin tekisi mieli sanoa että haa.

Mä olen kaikkien jumittajien äiti, isoäiti, esivanhempi ja kylänvanhin.

Mä olen virkaiältäni yksi vanhimpia tämän työpaikan sorvaajia. Olin tosin välillä 9 vuotta putkeen äitiyslomalla ja hoitovapaalla, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että virkäikäni on wanha. Vaikka aina valitankin ja nillitän tästä sorvaamostani, niin pitkässä juoksussa tämä on kuitenkin ihan hyvä työpaikka. Lisäksi minä oon niin mukavuudenhaluinen ja turvallisuushakuinen, etten halua alkaa vaihtamaan työpaikkaa enää tässä iässä, tutustumaan uuden talon uusiin kuvioihin. Ihmisiin tutustumisessa ei tosin tulisi ongelmia, mutta silti.

Miestäkään en oo äkännyt vaihtaa. Kolkytvuotta ollaan yhdessä oltu. Se on aika kauan, kun ottaa huomioon sen, etten vieläkään oo paljoo yli 30 vuotias ;)

Nyt on mieleeni valahtanut jostain päähänpinttymä, että kaipaan jotain muutosta elämääni.  En siis työpaikan tai miehen vaihtamista, eikä muutenkaan mitään kovin radikaalia. Mutku en tiiä mitä. Onko kellään mitään ehdotuksia, millaisia muutoksia mä mahdan kaivata?-)

Vaikka tietynlainen rytmitys päiville on ihan okei, niin välillä kypsyttää ihan hitosti kun arki toisensa perään tuntuu toistavan samaa kaavaa. Tässähän saattaa kangistua.

Muihin aiheisiin:

Tänään meidän vanhempi kissa on ollut meillä tasan kaks vuotta ja sillä on tänään nimpparit. ^^.

Postaukseni ovat hiukka negatiivissävytteisiä. Lupaan riehua positiivisesti kommenttilootissa pitkin ja poikin, aina kun ehdin ja jaksan:D