Julistan kitutunnin alkaneeksi. Tiedättehän kitutunnin? Kotiinlähtö siintää silmissä, sorvaamossa ei viitsi tarttua enää mihinkään toimeen, aika matelee...

Kotona mua odottaa uus auto. Mies ehti kuin ihmeen kaupalla sen hakea ja jättää vanhan romun vaihdokkaaksi autokauppaan. Voi sitä onnetonta, joka sen itselleen ostaa. Jos suunnittelette käytetyn auton ostoa, älkää ostako meidän vanhaa autoa!

En aio tehdä viikonloppuna mitään, en ainakaan suunnitellusti. Miespuoliskollani sensijaan taitaa olla kesän kiireisin viikonloppu. Siinä vaiheessa kun hän kertoi menevänsä Ankkarokin kautta Jyväskylän Nesteralliin ja sieltä pikataivalta rekalla kiitäen MM-kisojen avajaisiin ja sit taas Ankkarokkiin ja välissä taisi olla jotain muitakin paikkoja, niin olin jo niin hengästynyt ja rasittunut, että päätös mitään tekemättömyydestä oli helppo tehdä.

Oh, jo kaksi minuuttia on putkahtanut eteenpäin kuin varkain! Tämä kitutuntihan menee ihan vilisten.. not. Pitäisi järkätä työhommat aina niin, että viikon viimeiselle tunnille olisi jotain sellaista hommaa, minkä ehtii tekemään, joka ei olisi rasittavaa, joka olisi miellyttävää ja aika menisi mukavasti huomaamatta. Taisin juuri keksiä erittäin mahdottoman yhtälön.

Haa, nyt keksin! Siivoan työpöytäni!  Tässähän on niin paljon roinaa, että siivous vie ainakin kolme minuuttia! Elimistöni on keksinyt ihmeellisen addiktion Frezza-mokasta. Olen koittanut torua elimistöäni ja kertoa sille, että ihan tyhmä addiktio. Mutta elimistöni vaan lesoaa ja velloo ympärilläni mitään kuulematta. Tyhmä mun elimistö! Niin että kyllä noiden tyhjien Frezza-pullojen siivoamiseen menee aikaa, ja paperiveitsen ja niitinavaajan ja kopiopaperilaatikon kannen ja ...

Ai niin. Olen suunnitellut jatkokertomusta Pepe Villperin elämään. Jos vaikka perustaisi ihan jonkun erillisen Pepe-laatikon tai jotain... (ensimmäinen Pepe-postaus löytyy arkistosta, toukokuun 20. päivä).

No tuo ei siis ollut mikään maksamaton ennakkomainos eikä lupaus eikä mikään, vaan jutun pointti oli se, että eilen kun kaivoin tuon em. postauksen esiin muistiani virkistääkseni ja sitten lähdin luovalle (hah) tupakkatauolle, niin jumankekka. Aito ja Originaali PW seisoi tuossa kustannuspaikkani respan luona asioimassa! JUMA! Tänään sitten luin lehdestä, että PW pääsi naimisiin. Se on ollut tietty tuolla yläkerran vierashuoneissa vaihtamassa vaatteita tai jotain.

Nyt pitää olla silmä tarkkana. Ihan varmana Cooperin Alicekin seisoo siellä joku päivä! Varmana!