Mä en ala! Mikään ei huvita, kiinnosta, innosta eikä huvita. Ai niin, sanoinkin sen jo.
Töissä oli ihan sellanen turha päivä, että tein vain ihan pakolliset sorvaukset, ja nekin hyvin nihkeesti ja intohimoitta.
Kotona on ollut turha päivä, etten oo tehnyt mitään. En ees niitä pakollisia juttuja.
Elämäntaparemontti ei ainakaan tänään alkanut, kohta luultavammin
omistan massiivisen närästyksen, koska miesperhana toi lauantaina
kaupasta pussillisen viinikumeja, ja ne jostain syystä suurina
annoksina närästää. Noh, pientä ylpeyttä voinen tuntea edes siitä, että
pussi ei ole vieläkään tyhjä, vaikka on jo maanantai.
Olisin paljon jaksavampi, jos kaaos kotonani ois vähän pienempi. Siivosin vähän viimeksi silloin, kun Kaura
perheineen kävi kyläilemässä. Kauan siitäkin on jo aikaa? Aika kauan,
ainakin siivousteknisesti ottaen, ja myös silleen ottaen, että mullon
ikävä Kauraa. Haluaisin nähdä hänet uudelleen. Haluaisin kyllä nähdä
mieluusti kaikki salaraksuni. Ja ihan salattomatkin. Vaikka ihan
julkiraksunikin, jonka piti tulla huomenna kotiin Turusta, mutta
tuleekin vasta 16. päivä. Saisi mun puolestani Lentävä Hollantilainen
lentää suoraan sanonko minne... !? Mrrr.
Lompakostani puuttuu myös sellainen kiva toimintatonni, joka
mahdollistaisi kaikenlaisen muikean shoppailun, ja sekin vähän
lievittäisi tätä turtumusta.
Minä en ole masentunut enkä depiksessä. Ei tämä sitä ole. Mua vaan
risoo ja pännii, silleen kevyesti. Jos huomenna alottaisi uudestaan
tämän viikon. Silleen reippaasti ja hienosti. Ja siivoaisi ja ei söisi
viinikumeja. Näin mä koitan tehdä. Toivottakaa minulle onnea.
Kello on jo niin paljon (eh eh), että vetäydyn Lizan kanssa sänkyyn hekumoimaan.
Tarkennettakoot nyt vielä, että Liza on Marklundin Liza, jonka dekkaria luen. Tylsä hetero kun olen, ainakin puoliks.
maanantai, 8. elokuu 2005
Kommentit