Purkaus numero 1:

Tykkään kyllä lapsista, siis muistakin kuin omistani. Ja jos  nyt rehellisiä ollaan, en aina edes tykkää kyllä omistanikaan. Haa, kuulen jo sieluni korvilla, kuinka rapistelette puhelinluetteloita kohdasta Lastensuojeluviranomaiset! Siis tyypit! En mä silleen kovin vakavasti en-tykkää välillä niinku!

Mutta on yksi sellainen kollektiivinen lapsiryhmä, josta en tykkää aamuisin yhtään. Ja ne ovat samassa ratikassa matkustavat ala-asteikäiset. Ne on ärsyttävän pirteitä, ja ne puhuu teennäisesti. Jos ne puhuisi normaalisti, voisin tykätä niistä ees vähän, mutta minä en voi sietää heti aamusta sellaista tekopirteää hapatusta! Koska en kuitenkaan lätki näitä koululaisia hatulla jossa on kukkia, tukisukkahousuilla, käsilaukulla enkä pirskota heidän päälleen elvyttäviä kamferitippoja (ovat nimittäin ihan tarpeeksi elpyneitä muutenkin), niin voitte nyt sulkea sen puhelinluettelon kokonaan. Lepo vaan.

Arvostan aamuäkeitä ja naama norsarina kulkevia lapsiani taas hieman enemmän:)

Purkaus 2:

Olen kuullut  luotettavalta taholta, että Kuulis olisi lopettamassa bloginsa?!?!

Kuulis, sinä et nyt oikein taida hiffata, mihin tämä johtaa? Erään yrmäkän puotipuksun ja käsittääkseni jonkun potkupalloilijan salarakkaat tekivät levyn. Eli koska emme halua olla fingeroosia pahempia, meidän Kuulisten salarakkaiden pitää siis tehdä vähintäänkin levy, dvd, elokuva, kiertue Salarakkaat Jokapaikassa, musikaali, haminatattoo ja Rauman pitsikalsariviikot. Ja kaikki vaan sen tähden, että lopetat blogin, Kuulis!

Ei siinä, kyllähän salaraksujen kans ois kiva viettää kiertue-elämää ja paistatella listaykkösenä ties millä saralla, mut silti. Mieti ny vielä.

Purkaus 3:

Minulta on taas kadonnut yksi lukija! Lukija hei, mihin sie menit? Eilen uhoilin tekeväni täältä Mäntsälään ulottuvan postauksen, kun yksi lukija oli kadonnut. No nyt on kadonnut toinenkin, joten postauksen pitänee edetä nelostietä ehkä jonnekin Pihtiputaalle saakka?  On tämä elämä sitten yhtä nelostiellä luuhaamista.

Mutta olen sisukas sissi. En heitä pyyhettä kehään, enkä edes kehä ykköselle, näin Suomen tieverkostossa pysyäkseni.

Purkaus 4:

Työelämä korpeaa ihan hemmetisti.  Kyllähän minä olisin ihan iloinen sorvaaja, jos työympäristö antaisi siihen edes jonkinlaiset puitteet. Mutku ei. Repet poraa jollain timanttikatuporajyrällä tuossa vieressä, jokapaikka on kaaoksessa ja pomoni haluaa minun tekevän jotain analyysiä, enkä minä oo mikään analyytikko! Minä osaan vain sorvata.

Kiva asia 1:

Helpotti kun sai valittaa. Kiitos ja anteeks.