Hoh, onpas mulla ollut vivahteikasta.

Eilen illalla klo 19 aikaan tyttäreni tuli alakerrasta villisti äitiä kiljuen.

Peljästyin, että onko haavajalka-kissan jalka amputoitunut itekseen, olenko laittanut sen vahingossa pesukoneeseen pyörimään vai onko lentomurkuista kasvanut lentoliskoja vai mitämitähäh?

Vaan ei. Alakertamme tulvi vedestä! Tukkeutuneen sadevesikaivon takia vesi lähti sitten virtaamaan Niagarana takapihan luukusta "hätäuloskäyntimonttuun", ja montun alapuolella sijaitsevasta ikkunaluukusta seinää pitkin kerien alakerran lattioille. Alakertamme kun sijaitsee osittain maan alla...

Hitsi ja helvetti. Työhuoneen sähköjohdot, jatkojohdot ja töpselinreiät lilluivat vedessä- lattiat lillui vedessä, seinää pitkin valui varovaisen arvioni mukaan noin Päijänteellinen vettä kahteen lähimpään huoneeseen....

Kummasti hädän hetkellä minustakin löytyy näköjään pelastusorganisaattorin vikaa. Ja esikoisestani myös.

Poikani tiesi jotain mitä minä en, joten hän kiiti tainnuttamaan talosta sähköt päävirtakatkaisijasta. Sitten hän salamana pimeässä kämpässä haki jostain kumisaappaat ja repi töpselit irti seinistä ja jatkojohdoista ja kaikkialta missä niitä nyt olikaan. Jotain hän höpisi myös veden sähköäjohtavasta ominaisuudesta, siksi kumisaappaat.

Kun välitön sähköiskuun kuoleminen oli suljettu pois, palautettiin sähköt takaisin ja sitten tätä ikkunaa sulkemaan. Ei sulkeutunut. Ikkuna siis johtaa ihmeelliseen kuiluun, josta voi sitten nousta vaikka tulipalon uhatessa pihalle. Kuilun päällä on pleksistä tehty läpinäkyvä luukku..

Kaksi tytärtä jäivät käsivoimin painamaan luukkua niin tiiviisti kiinni kuin se oli mahdollista ja me loput kiidimme pihalle ämpärein tyhjentämään kuilua, jossa lillui noin metrin verran vettä.

Salamat sinkoilivat, ukkonen jyrisi ja vettä tuli kuin aisaa kun kolmehenkinen tulvapelastustyöryhmämme äyskäröi kuin viimeistä päivää. Kun kuilu oli tyhjä, takaisin ikkunan pariin.. ei mennyt edelleenkään kiinni, vaikka vedestä tyhjä kuilu antoi mahdollisuuden ties minkälaiseen luukun raivopäiseen paiskontaan.

Noh, yksi tytär jäi tulvavahdiksi ikkunalle, me muut aloitimme mittavat kuivausoperaatiot.

Levitimme pitkin lattioita kaikki taloutemme isot kylpypyyhkeet- puhtaat ja likaiset. Hyvin imivät vettä- koska jos nyt totta puhun, ei sitä ollut lähellekään Päijänteellistä .. valjastimme imutustehtäviin myös kaikki saunatakit, lakanoita, pyykkikorin vaatteita (joita oli hitosti - tavallaan onneksi)...

Soitin isännöitsijälle, joka asuu samassa talossa ja on sellainen jokapaikan yleismies jantunen,  vähän niinkuin talkkarin hommiakin tekee, koska näyttää osaavan kaikenmoista.

Isännöitsijä tuli, laittoi jonkun imupumpun sinne kuiluun, sai ikkunan suljettua ja rakensi pihallemme väliaikaisen sadevesijärjestelmän.

Kun kaikki lattialla lojuvat tekstiilit olivat läpimärkiä, hankimme lisää vettä imeviä artikkeleita lattialle. Märät sullottiin kylmän viileesti pyykkikoreihin ja kiidätettiin saunan pesuhuoneeseen valumaan...

Kun toinenkin satsi lakanoita, torkkupeittoja, käsipyyhkeitä, t-paitoja... oli litimärkiä aloitimme kahden mopin ja lattialastan turvin kuivaamaan loppuja vesiä. Ihmeen tehokkaasti tekstiilit siis imivät vettä!

Moppikuivaus tuotti viisi täyttä ämpärillistä vettä, isännöitsijä tuli tutkimaan, onko vesi änkeytynyt rakenteisiin. Onneksi tulvatilassa on muovimatto ja lasikuitutapetit. Ei syvempää vauriota. Hän toi paikalle kuitenkin myös kuivaajan, joka pöhisee siellä vieläkin.

Kun lattiat olivat kuivat, aloin pesemään kuivaustekstiilejä. Pesin, pesin, pesin, pesin....

Aamulla väsytti aika pirusti. Ensin aattelin, että pidän rokulipäivän, vapaapäivän, lomapäivän, tai minkä vaan päivän tekosyyllä tulva. Eihän se ees ois ollut mikään tekosyy, vaikka tilanne ei enää ollutkaan päällä. Mutta täällä ollaan! Pyöritin aamulla vielä loput kaksi koneellista pyykkiä ja nyt niistäkin on selvitty. Pienessä paniikissa sitä toimii näköjään paljon tehokkaammin.

Tässä oli nyt ainakin itselleni sellainen opetus, että ikkunat kannattaa pitää sateella kiinni ja ettei jostain housunlahkeiden kastumisesta sadesäällä kannata pitää niin suurta meteliä. Vaikka inhaahan sekin toki on.

Joten, koska eilinen ilta kului seitsemästä eteenpäin pelastustoimissa, niin mitään muuta raportoitavaa minulla ei olekkaan tällä erää.

Paitsi että täällä sorvaamossa on tappotylsää.