Tuntuuko teistä joskus, aina tai välillä siltä, että arki on yhtä saakelin kelloon sidottua toistoa? Onko tämän tuntemuksen yhtenä seurauksena ollut nk. koomailu?

Elman empiiris-filosofis-luonnontieteelliset ja tuskattomat ihmiskokeet koomailun osalta on nyt suoritettu, ja lopputulos on seuraava:

Kannattaa katkaista arki ja järjestää itselleen esim. pieni päännollaussessio. Minä tein niin, ja sen jälkeen en ole koomaa potenut. Olen elävä esimerkki päännollauksen anti-koomauttavasta vaikutuksesta!

Muihin aiheisiin:

Olen alkanut näkemään entisiä luokkatovereitani kaikkialla. Niitä on metroissa, kaupan kassoilla, jalkakäytävillä... No niin kauan kun näköhavainnot rajoittuvat julkisiin tiloihin, eikä esim. kotini vessaan, niin kaikki on tietty ihan ok.

Melkein aloin ääneen nauramaan eilen kaupan kassalla, kun edessä seisonut asiakas näytti entiseltä luokkatoveriltani kasvojen osalta, mutta muu vartalo oli jonkun paljon pyylevämmän ihmisen vartalo.

Voi kiesus miten pjönttö oon. Luokkatoveruutemme on päättynyt parikymmentä vuotta sitten. Kyllä siinä yks jos toinenkin vartalo on kokenut pyylevöitymisen, minä mukaanlukien.

Toisaalta, yhtälailla kun olen vaatteitteni alla alaston, olen ihrojeni alla hoikka. Ihran riisuminen ei vain käy yhtä sutjakkaasti kuin vaatteiden riisuminen, ja se tässä vasta epäreilua onkin.

Näitä kouluflashbackeja on tullut vastaan sitten ihan Hesaria myöten. Eilen oli lehdessä juttu viuluvirtuoosi Gezasta, viuluviikareiden isästä. Hän on ollut minun viulunsoitonopettajani myös ja jos kuvionuotit ovat uudempaa pedagokiikkaa kuin mitä minun aikanani oli käytössä, niin eilen Hesarin jutussa mainitut isäkieli, äitikieli, karhukieli ja lintukieli olivat käytössä jo silloin kun minä rääkkäsin ympäristöäni viulun kera.

Samaan aikaan aloittaneista viulistikolleegoistani, mm. luokkatoveristani Esasta, tuli viuluviikareita. Ne kierteli vaikka missä soittamassa ja ne oli telkkarissakin monta kertaa! Mutta minusta tuli muurari, lääkäri, virkamies, autokauppias.. ÄH, väärä biisi!

Onneksi on perjantai. Niin se tämä ensimmäinen virallinen työläisviikkokin on rämmitty tänne saakka.