Pienenä vinkkinä ja varoituksena kaikille: Välttäkää semi-krapulaisena kauppaan menoa, niinkuin minä tein eilen. Matkaan tarttui ihan älysti kaikkea makeaa, suolaista, rasvaista, lihottavaa, yököttävää, ällöttävää... Mutta jotka kuitenkin semi-karpelassa tuntuivat taivaalta maan päällä.

Eli, kannattaa hankkia niin kunnollinen krapula, ettei suoriudu kauppaan lainkaan, tai sitten olla hankkimatta krapulaa ollenkaan. Näin on.

Mutta kyllä muuten huulirasvan hankintakin on tänä päivänä oikeaa salatiedettä. Pitäisi olla melkoinen huulitieteiden erikoislisensiaatti, jotta osaisi ostaa juuri oikeanlaisen rasvan.

Valikoimaan kun kuuluu rasvoja rohtuneille huulille, melkein rohtuneille huulille, parin viikon päästä rohtuville huulille, ei ikinä rohtuville huulille, joustaville huulille, kuumille huulille... Kun en ole tyttäreni (jolle olin siis rasvaa ostamassa) huulista koskaan tehnyt mitään pusuanalyysia kummempaa, niin oli vaikeaa tehdä päätös. Kovinkin vaikeaa.

Itse olen aivan täysin kypsä ja raivoissani tälle saakutin nilkalleni. Jotenkin mun olisi paljon helpompi hyväksyä ja alistua kohtalooni, jos mulle oisi sattunut ihan puhdas tapaturma. Sellainen että naps, nyt meni nilkka- menenpä ensiapua saamaan. Tälläinen hitaasti aktivoitunut trauma tuntuu jotenkin niin kovin epämääräiseltä ja epäreilulta ja epäkivalta ja vaikka mitä. Ja kun diagnoosissa lukee sana murtuma, niin se tuntuu ihan todella kamalalta. Mutta kai tää tästä.

Eilisen energiattoman (paitsi ravinnollisesti hyvinkin energiapitoisen) päivän jälkeen olen tässä nyt kovasti miettinyt, että olisinko tänään reipas vai en. Vaikeaa on päättää.

ps. Erikoiskiitos Kalelle, jolta sain hyvän vinkin siihen, miten kipsijalan kanssa on paras käydä suihkussa.