Pienenä
vinkkinä ja varoituksena kaikille: Välttäkää semi-krapulaisena kauppaan
menoa, niinkuin minä tein eilen. Matkaan tarttui ihan älysti kaikkea
makeaa, suolaista, rasvaista, lihottavaa, yököttävää, ällöttävää...
Mutta jotka kuitenkin semi-karpelassa tuntuivat taivaalta maan päällä.
Eli, kannattaa hankkia niin kunnollinen krapula, ettei suoriudu
kauppaan lainkaan, tai sitten olla hankkimatta krapulaa ollenkaan. Näin
on.
Mutta kyllä muuten huulirasvan hankintakin on tänä päivänä oikeaa
salatiedettä. Pitäisi olla melkoinen huulitieteiden
erikoislisensiaatti, jotta osaisi ostaa juuri oikeanlaisen rasvan.
Valikoimaan kun kuuluu rasvoja rohtuneille huulille, melkein
rohtuneille huulille, parin viikon päästä rohtuville huulille, ei ikinä
rohtuville huulille, joustaville huulille, kuumille huulille... Kun en
ole tyttäreni (jolle olin siis rasvaa ostamassa) huulista koskaan
tehnyt mitään pusuanalyysia kummempaa, niin oli vaikeaa tehdä päätös.
Kovinkin vaikeaa.
Itse olen aivan täysin kypsä ja raivoissani tälle saakutin nilkalleni.
Jotenkin mun olisi paljon helpompi hyväksyä ja alistua kohtalooni, jos
mulle oisi sattunut ihan puhdas tapaturma. Sellainen että naps, nyt
meni nilkka- menenpä ensiapua saamaan. Tälläinen hitaasti aktivoitunut
trauma tuntuu jotenkin niin kovin epämääräiseltä ja epäreilulta ja
epäkivalta ja vaikka mitä. Ja kun diagnoosissa lukee sana murtuma, niin
se tuntuu ihan todella kamalalta. Mutta kai tää tästä.
Eilisen energiattoman (paitsi ravinnollisesti hyvinkin energiapitoisen)
päivän jälkeen olen tässä nyt kovasti miettinyt, että olisinko tänään
reipas vai en. Vaikeaa on päättää.
ps. Erikoiskiitos Kalelle, jolta sain hyvän vinkin siihen, miten kipsijalan kanssa on paras käydä suihkussa.
sunnuntai, 25. syyskuu 2005
Kommentit