Minun pitäisi kai nyt ihan tosissani huolestua itsestäni.

Tänään olen ollut siis innokas ja nuorekkaalla tavalla mukaansatempaavan riehakas.

Sorvaamossa minulle iski tavanomainen iltapäivän suklaa/karkki/leivos/marenki/jätski-himo. Niinpä menin viereiseen kauppaan ja ostin- banaanin ja omenan. Siis minä! Kun lähdin töistä, tuli juuri kummatkin ratikat nätisti jonossa kohti pysäkkiä- silti kävelin Kaisaniemen metroasemalle.

Kotikaupassa rallattelin ja ostin lantun. Nyt olen kotona ja en oikein osaa päättää, mihin tätä intoani nyt oikein purkaisin. Kissa on saanut jo osansa, silitin sitä intomielisesti kauan mutta pitkällisesti.

Taidan mennä tekemään nyt ruokaa mun kivoille pienokaisilleni.

Olen lisäksi hyvin myötäeläväinen. Kauran jalkavamman kunniaksi, vasen nilkkani on paisunut ehkä noin kaksinkertaiseksi oikeaan verrattuna. Mitään kipua siinä ei tosin ole- sori Kauris. Mutta en mä vaan tajua. En edes huomannut sitä itse- pikku-elma sen huomasi kun vaihdoin farkut pallokalsareihin.  Onkohan mulla joku lymfahätä? Veritulppa? Vai onko toisella nilkalla anoreksia, ja se paksu onkin se normaalikokoinen? Harvemmin tulee noita omia nilkkojaan nimittäin katsottua sillä silmällä.

Jos joku tietää, miksi nilkka paisuu ihan huomattavasti, niin kertokaa mitä se voi olla. Pitääkö mennä lääkäriin? Hetikö? Kuolenks mä?

No mut nyt sitä ruokaa.