Minun pitäisi kai nyt ihan tosissani huolestua itsestäni.
Tänään olen ollut siis innokas ja nuorekkaalla tavalla mukaansatempaavan riehakas.
Sorvaamossa minulle iski tavanomainen iltapäivän
suklaa/karkki/leivos/marenki/jätski-himo. Niinpä menin viereiseen
kauppaan ja ostin- banaanin ja omenan. Siis minä! Kun lähdin töistä,
tuli juuri kummatkin ratikat nätisti jonossa kohti pysäkkiä- silti
kävelin Kaisaniemen metroasemalle.
Kotikaupassa rallattelin ja ostin lantun. Nyt olen kotona ja en oikein
osaa päättää, mihin tätä intoani nyt oikein purkaisin. Kissa on saanut
jo osansa, silitin sitä intomielisesti kauan mutta pitkällisesti.
Taidan mennä tekemään nyt ruokaa mun kivoille pienokaisilleni.
Olen lisäksi hyvin myötäeläväinen. Kauran
jalkavamman kunniaksi, vasen nilkkani on paisunut ehkä noin
kaksinkertaiseksi oikeaan verrattuna. Mitään kipua siinä ei tosin ole-
sori Kauris. Mutta en mä vaan tajua. En edes huomannut sitä itse-
pikku-elma sen huomasi kun vaihdoin farkut pallokalsareihin.
Onkohan mulla joku lymfahätä? Veritulppa? Vai onko toisella nilkalla
anoreksia, ja se paksu onkin se normaalikokoinen? Harvemmin tulee noita
omia nilkkojaan nimittäin katsottua sillä silmällä.
Jos joku tietää, miksi nilkka paisuu ihan huomattavasti, niin kertokaa
mitä se voi olla. Pitääkö mennä lääkäriin? Hetikö? Kuolenks mä?
No mut nyt sitä ruokaa.
tiistai, 20. syyskuu 2005
Kommentit