Ihan vaan pienesti ja vienosesti karpelaisena raportoin teille nyt- raflaavin väliotsikoin tietty- eilisillan jännittävät tapahtumat.

Valtavaa rohkaisua

Kävin työkaverin kanssa juomassa itseäni rohkeaksi ravintola Vltavassa. Vaikutti mukavalta, joskin täyteenahdetulta paikalta. Sinne sain salarouva-Kukkikselta viestin, jossa hän kertoi sijaintinsa salaisessa kokoontumispaikassamme.

Kohtaaminen Dublinerissa

Kukkis oli laittanut limenvihreän (hienon!) käsilaukkunsa ravintolanpöydälle, mikä olikin oikein fiksu temppu. Laukun perusteella tunnistin Kukkiksen heti. Kukkis on ihana!
Samalla tavalla kuin aiemmin salarouvatapaamani Kaura ja Kale (jotka ovat  ihania) niin myös Kukkis tuntui heti kuin vanhalta kaverilta. Vaikka.. niinhän hän tavallaan onkin, mutta on livekohtaaminen kuitenkin eri asia kuin blogeissa käkätyskerhon pitäminen. On se, ihan tosi.

Kolmas salarouva

Vähän aikaa Kukkiksen kanssa juteltuamme, huomasi tarkka-kukkis vaatekoodeihin sopivan rouvan. Se oli Helen!
Helen on ihana! Heleninkäään kohdalla ei tullut sellaista vaivautunutta tunnetta, että "mitähän tuolle nyt sanoisi". Kyllä blogeissa saa jo hyvän pohjatuttavuuden aikaiseksi, kyllä näin on.

Neljäs salarouva

Hetken aikaa Kukkiksen ja Helenin kanssa käkätettyämme näköpiiriin ilmaantui ihana nutturanainen. "Onkohan toi... toi on varmaan..."- pähkäilymme päättyivat lyhyeen kun meiltä tultiin kysymään suunnilleen jotain että "istuuko tässä pöydässä salarouvia, joilla on nilkat?"
Se oli Sun Äitis!
Sun äitis on ihana! Ja en minä voi tässäkään kohtaa sanoa muuta kuin että Äiteekin tuntui paljon tutummalta, kuin mitä ensikertaa tavattavista voi yleensä sanoa.

Ylpeyttä salarouvista

Ajattelin jo eilen illalla, mutta nyt ajattelen vielä voimallisemmin, että kyllä mulla on tsäkä käynyt, kun olen nyt nähnyt salarouvia livenä. Kaikki niin ihania ja mukavia. Tuollaiset ominaisuudet eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä ihmisessä.

Siirtyminen Juttutupaan

Sun Äitis halattiin kotimatkalle Makkaratalon edessä ja Kukkis, Hellu ja minä menimme ratikalla Hakaniemeen ja Juttikseen.
Löysimme bloggaajat melko hetimiten- muutaman tutun kasvon tunnistaminen helpotti asiaa.

Istuimme, seisoimme ja  hengasimme pitkän pöydän päädyn vaiheilla, ja minulla oli ilo jutella, tai vaihtaa edes muutama sana ainakin näiden bloggareiden kanssa. (ja olen nyt todella pahoillani, jos joku jää mainitsematta, mutta tädin muisti ei ole ihan timmimmillään juuri nyt)
- Minya, EG, Just Sopivasti, Sedis, Tiina Kaarela, Cybbis, Skitso-Janne, Outi, Sigulaattori
ja Katja W,  joka on lopettanut bloginpidon

Olitte kaikki ihania! Oli tosi kiva nähdä. (muistini hämäristä kätköistä alkaa nousta mielikuvia myös Hinkstoonasta... tai sitten mä olen nähnyt hänestä vain unta..;)

Seuraavat ihmiset myös havaitsin/tunnistin mutten jutellut: Tristan, Veera, ja mitvit.

Siirtyminen Juttutuvasta

Vaikka ihanaa (olenhan nyt varmaan sanonut tarpeeksi monta kertaa sanan ihana?-) olikin ja paljon kivoja ihmisiä, niin tein ehkä elämäni toisiks parhaan tempun kun lähdin Kukkiksen kanssa samalla taksilla kotiin, eli melko ajoissa.
Pähkäsin asiaa hetken, ja rämä vartaloni on nyt erittäin kiitollinen siitä, että olin kerrankin fiksu enkä jäänyt kiskomaan kaljaa kaksin käsin. Yleensä aina jään. Hyvä minä! Fiksujen salarouvien seura tekee kaltaisekseen. Joten sori Kukkis, mä tosiaan muutan sinne Laakson kentälle teidän avaraan ulkoilma-asuntoon. Ei voi mitään hei.
Helenin raporttia illan kulusta ootellaan kiihkona. Helen, kerrot sit kaikki!

Tursaat

Kotona minua odotti siisti koti ja lauma tursaita. Noh, sikäli ihan imartelevaa, että kaikki lapsoseni teinejä ja täysi-ikäisiä myöten olivat kotona, vaikka olin ilmoittanut saapumisajankohdakseni epämääräisen "tulen joskus"- ajan.  Mulla on ihanat lapset! Mulla on ihanat turs..äh, nyt menee ihkuttelu liian pitkälle totisesti.

Vienonen karpela

Tämä lievää krapulaa ilmaiseva näppärä termi on pöllitty suoraan Kaura-raksultani. Hän minulle em. olotilaa ei toivonut. Siis toivoi ettei minulla ole. Siis kankkunen. Siis toivoi, että jos krapula on, niin ainoastaan lievä. Siis tajuutteks. Minä en vissiin oikein osaa kertoa asioita selvästi.

Menen kauppaan ja ostan kaikkea

Tämä pakollinen toimenpide on vielä tehtävä, sitten en teekkään mitään. Mua vähän sattuu tonne nilkkaan:/ Se pullistelee turpeana. 

Viimeinen otsikko

Mun Anni täyttää tänään 13. Mun vauva.. mihin nämä vuodet ovat vierineet..
Kivaa lauantaita kaikille ja kiitos seurasta niille, joiden seurasta sain eilen nauttia.