Raporttini tältä päivältä täältä tähän ja sinne.
Heräsin aamukasilta oikein korostetun hyvinvoivana ja tarmokkaana
syystä, että kieltäydyin eilen baari-illasta ja olin näin ollen
hyvinkin antikrapulainen.
Noin kolme tuntia suunnittelin, että mitähän kaikkea hienoa tänään
mahdankaan saada aikaiseksi, kun fiilinki oli niinkin oivallinen. Hyvä
suunnittelu on onnistumisen tae, sanoisi tähän kohtaan Pepe W.
Niinkuin eilisessä postauksessani kerroin domino-ilmiöstä- eli
saadakseen paikan a kuntoon pitää ensin siivota paikat b, c ja ehkäpä
vielä deekin. Aloitin siis kohdasta b, joka on iso vaatehuone.
Pääsin oikein hyvin vauhtiin, mutta sitten alkoi taas mieheni Uralille
vaiko-ei- syndrooma kun hän soitti että tuleekin vasta yöllä
(vaihdettuaan jo kerran aiemmin kotiintuloaikaansa ed. yöstä tähän
päivään), ja minulle tuli eteen pakollinen kauppareissu.
Tälläinen dramaattinen keskeytys vaatehuoneen järkkäilyssä sai aikaan
sen, että palattuani kaupasta söin hieman jotain, pelasin tietsikalla
jotain pallojenpuhkontapeliä ja huomasin olevani sikaväsynyt ja menin
nukkumaan.
Heräsin jokin aika sitten, laitoin ruokaa tulelle ja nyt ei mikään asia
tässä maailmassa voisi minua vähempää kiinnostaa kuin tuo
hemmetinmoinen lumppukomero. Taidan tehdä kylmän viileesti niin, että
jatkan urakkaa huomenna. Kyllä noin isoa vaatehuoneeseen voi uhrata
kaksi päivää, eiks vaan voikkin?
Katoin eilen sen Super Size Me- leffan. En mee enää ikinä mäkkäriin,
enkä muutenkaan syö mitään, paitsi jotain. Hrrrr. Karmiva teos. Tai
siis karmiva roskaruoka. Miten minäkin olen voinut olla niin typerä,
etten ole tajunnut kuinka karmivaa roskaruoka oikeasti on. Kauheaa
kakkaa sitä ihmiset sisään tunkevatkin, ja vielä vapaaehtoisesti. Ja
vielä maksaa siitä! Alan saletisti ruokahihhuliksi. No en. Mut silti.
Tulipas nälkä.. taidan lähteä tästä mäk
lauantai, 17. syyskuu 2005
Kommentit