Olipas mitätön viikonloppu mulla. Mitään ei tapahtunut, en nähnyt mitään mielenkiintoista, en kuullut mitään mahtavaa, en tehnyt mitään oleellista.

Sekin ainoa juttuhomma, josta olisin voinut tänään leijua ja kehuskella että olinpahan reipas ja retee, jäi kesken. On muuten oikeasti aika riivaavaa, kun juttuhommien luistaminenkin tai tässä tapauksessa lähinnä epäluistaminen on kuunkierrosta kiinni. Tai ainakin sitä voi käyttää tekosyynä, niinkuin kaikkeen muuhunkin. Normandien maihinnousukin sai alkunsa kuun väärästä asennosta. Ihan tosi.

Nauroin itselleni viikonloppuna moneen otteeseen, mutta ihan hyväntahtoisesti kuitenkin.

Katsokaas kun mulla oli tässä sellainenkin henkilökohtainen draama käynnissä, että "ne" oli myöhässä. Tilanne kun on siinä mielessä jänskempi kuin nuoremmilla, koska ei voi olla koskaan ihan varma, että onko mahdollisesti tullut wanhana raskaaksi vai tullut nuorena vaihdevuosi-ikään. Minä en ole tullut kummaksikaan, ja sehän vasta nauratti. On tässä vanhenemisessa puolensakin, tai ainakin siitä pitää yrittää repiä kaikki ilo irti, niinkuin minä teen.

Mies lähtee tänään Berliiniin, Nokian nuorisotapahtumaan. Naurettiin sitäkin eilen, että mitähän ihmettä se siellä tekee? Oisivat nyt ottaneet niitä nuoria pitkätukkia sinne töihin. Se olisi sopinut mullekin oikein loistavasti.

Nyt kun tälle geriatriselle asialle ajauduin, niin onpahan vähän epätasa-arvokasta, että samanaikaisesti kun miehille tulee viidenkympin villitys tai kuudenkympin kullitus, niin naisille tulee menopaussi. Miten siinä nyt sitten kysyntä ja tarjonta muka kohtaa? Kysyn vaan.