Oon melkein kuuluisa. Eilinen myrsky sai tyttäreni nimen, mikä kunnia!Sillähän ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa, että eilen oli tyttären nimpparit.

Olin eilen aulishöveli ja hain samaisen nimpparisankarin koulusta, hän kun on iltalukiossa. Kasin aikaan illalla oli sysipimeätä. Kai se sitten nyt on uskottava, että syksy on, ja alettava käyttämään sukkia. Plääh.

Tänä aamuna olisi nukuttanut ihan hitsisti. Nukuin tunnin ohi herätyksen, ja heräsin omituiseen painajaiseen. Näin pitkin yötä kummia ja pahahkoja unia. Johtuu varmaan osittain siitä, että tuuli vinkui nurkissa ja paukutti ovia ja ehkä kuulin ne jotenkin unen läpi tai jotain. Mene ja tiedä.

Mies soitti ja kertoi, että Iida oli (siis se myrsky, ei tyttäreni) kaatanut koivun niiden keikka-auton päälle sorvaamonsa pihalla. Auto on kuitenkin ehjä, joten kohta se sitten lähtee Berliiniin, ei voi mitään. Toisaalta- pystyn paljon paremmin organisoimaan juttuja kotona, jos mies ei ole siellä. Minun pitää nimittäin kohta alkaa ihan himo-organisoimaan niitä hitsin rippijuhlia. Ne on kohta! Paniikki alkoi jo nyt!

Hmh, koitan näköjään kovasti imitoida Marsilaisia. Aattelin juhlan kunniaksi- siis tulevan rippijuhlan- laittaa vähän puuteria nokkaan. Muuten hyvä, mutta siinä levityslapussa oli jotain vihreää ja nyt oon hohdokas. Pitänee mennä naamapesulle, ettei joku iäkkäämpi sorvaaja saa sydäriä vuokseni.