Eilen kävin kaupassa, ja ostin eineksiä.

Vaikka tuo aloituslauseen sanoma kulkeekin jo hieman vitsinä, niin totisinta totta se on kuitenkin. Varustin lapset orpoviikonloppuun  sellaisella täyslatingilla kaikkea, että ei ne ainakaan nälkään ja janoon kuole.

Ja koska tämä blogi on tämän viikon ajan vielä minäminäminä- ja ressiblogi, niin kerronpa sitten tässä nyt senkin tärkeän ja kiintoisan seikan, että sain kaikki varusteeni mahtumaan pieneen olkalaukkuun, vaikka mukana on jopa paituli.Kääk! Sanoinko paituli? Inhokkisana numero yksi. Jos alan vielä höpertämään jotain äitylistä, niin viekää minut baariin tai suljetulle osastolle.

Kyllä oli toimiston tädeillä ihmettelemistä, kun he vyöryivät paloauton kokoisine rullamatkapakaaseineen tänne konttoriin. Veikkaampa, että suurin osa heidänkin tekstiilivarannoistaan palautuu käyttämättömänä sunnuntaina Helsinkiin.

Ensi viikolla tämä blogi voisikin sitten olla ressiblogin asemasta reisiblogi. Tai jopa koipireisi-blogi. Minää tietenkään unohtamatta.   Voi hemmetti mä olen hysteerinen. Tämä viikko on nimittäin kohta ohi, vähemmästäkin sitä pieni sorvaajatäti hilpeytyy.

Hyvät ihmiset. Minut tavoittaa Porin Promenadikeskuksesta iltakuudesta lähtien. Tulkaa nykimään hihasta, jos satutte sielläpäin kuleksimaan.