Otsikon keksiminen postauksiin on niin tavattoman vaikeaa!

Siksipä pöllin häikäilemättömästi Minhin idiksen, eli aina jos en muutakaan keksi niin käytän otsikkoina hakulausekkeita, joilla blogiini on tultu.

Mies tuli eilen kotiin! Mikä onni. Nyt te pienet pervo-pirulaiset tietenkin luulette, että otsikko liittyykin tähän! Epäilyttävää sisältöä! Saatte luulla ihan mitä vaan, annan luvan- olen hövelillä tuulella nääs.

Tulleissa suhtaudutaan varsin varauksellisesti ääntä ja valoa kuljettaviin autoihin. Tullin läpivalaisussa, tonginnassa ja huumekoirain haistelussa oli niin puoliskoni retkue kuin kiertueelta palaavan Nightwishin keikka-auto. Mahtoi sakemanneja harmittaa, kun mitään epäilyttävää ei löytynyt. Ainakaan Elma-sedän autosta. Tai ehkä ne oli vaan iloisia ne saksalaiset, vaikea mennä arvuuttelemaan heidän tuntojaan.

Anteeksi nyt kovin kovasti, mutta minun on suorastaan pakko taas hieman jauhaa jalastain.

En halua kuulostaa kiittämättömältä moukalta, sillä olenhan etuoikeutettu saamaan ilmaista hoitoa (melkein kaikilta osin)  yksityisellä lääkäriasemalla ja voin laukata siellä vaikka kerran päivässä, jos siltä tuntuu- samaan aikaan kun monet kärvistelevät kunnallisen terveydenhoidon jonoissa kipuineen ja vaivoineen.

Mutta uskallan silti nillittää hieman.

Kävin taas eilen tapaamassa lääkärisetää, koska minulla ja jalallani oli huono olla. Sellainen liimakääre kun on aivan hirveä. Välillä se kiristi, välillä se ei tukenut tarpeeksi, se oli kuuma, toisaalta taas kylmä (tätä nyt on vaikea selittää, mutta näin tosiaan on), se ei hengittänyt, ihoa kutitti...  Katsoin siis parhaaksi mennä konsultoimaan em. seikoista.

Lääkärin ja ortopedin pikareffien tuloksena he pestasivat lääkintävaksin pukemaan jalkani hienoon nilkkatukeen, siinä on geelitäytetyt lastaosat ja tarraremmit ja ne geelit voi pakastaa ja samalla tulee kylmähommat hoidettua tarvittaessa ja kaikkea hienoa. Vähän reilu sata euroa, kitosh.

Sata euroa! Aloin jo perumaan liimakääreen kamaluutta, ja pyysin että kietokaa nyt vaan sitä viiden euron hommaa, ei mulla nyt pyöri ylimääräistä satasta missään. Mutta kas. Kun lääkäri kirjoitti reseptin, jossa määräyksenä oli että sellanen  on nyt tädin saatava- niin hinta putosi yli puolella!

Tässä on nyt joku sellainen salaliiton maku ja kummallinen yhtälö, mitä en käsitä. Ei minun tarvinnut sen reseptin kanssa minnekään mennä. Se sama satasen homma jalassa mä sieltä lähdin, mutta se olikin siinä kohtaa enää vain vajaa viidenkympin homma.

Noniin, tämän päiväinen jalkaosuus oli siinä. Tiedän länkyttäväni liikaa tästä ruumiinosastani, mutku.

Olenpa muuten tyytyväinen etten ole vielä hankkinut sitä askelmittaria.