Mikähän hitsi mua vaivaa? Olen jollain tapaa tavattoman innostunut! Siis innostunut, minä- tasaisen tylsä viilipyttytäti olen innostunut. Ja kun tietäisi vielä että mistä.

Tykkään pyhittää työmatkat vain itselleni ja kirjalleni. Työmatkat ovat se hetki, kun katson oikeudekseni olla epäsosiaalinen. Tänä aamuna suorastaan ilahduin, kun naapurin täti odotti metroa ja juttelin sen kanssa koko matkan innokkaana. Jäin jopa eri pysäkillä pois, jotta sain jatkaa jutustelua pidempään tädin kanssa. Niin intona olen tänään.

Taivaasta putoaa varmaan kohta päähäni maailman suurin kukkahattu, ihan vaan rangaistukseksi raggariudestani.

Tyttäreni ysiluokkalainen nääs lähestyi minua aamulla viestillä, jossa hän kertoi että heräsi juuri, koulukin on jo alkanut, ja että saanko lintsata tämän päivän.

Minä annoin luvan! Kukkahatut vaviskaa! Minua vaan jotenkin niin kovin viehätti rehellinen kysymys, eikä mikään äkillinen vatsa-pää- koipi-reisisyndrooma.

Kävin äsken nettivastaavapalaverissa. Sorvaamon sivut uudistuvat ja osasta tavissorvareita tulee sisällöntuottajia. Onpas hienoa. Palaan ehkä asiaan myöhemmin, nyt menen leikkaamaan hieman otsatukkaani. Se kun roikkuu ikävästi silmän päällä.