Voi P, S, J, ja V. Kirjaimet merkkaavat kirosanoja.

Juuri kun leijuin alkavani Rento-Elmaksi, niin enpäs sitten alakaan. Juuri kun kehuin pari postausta sitten, kuinka entisen koululakkolaiseni elämä on aivan mallillaan, niin eipäs se sitten olekaan.

Tämä tyttöni mun kertoi eilen minulle, että hän on masentunut. Ja että hän on etsinyt netistä tietoa masennuksesta, ja aika moni kohta natsaa. Eli haluttomuus, itkuisuus, tietynlainen ahdistuneisuus... 

Ja minä halogeeniaivo en ole hokannut mitään! Miten sokea sitä voi olla. Hitto että inhoon itteeni. 

Noh, koska asioilla on aina kaksi puolta- kuten nyt vaikka ylä- ja alapuoli- niin ihan pienesti voin itseäni lohduttaa sillä, että tyttöni kertoi tietoisesti salailleen tilaansa minulta. Mutta salailu kuulemma vaan pahensi oloa (no ylläri?) ja nyt hän ei enää halunnut jatkaa salailua. 

Miksi nuo penskat ovat _liian_ lojaaleita vanhemmilleen. Ei niiden tarvi suojella meitä, vaan meidän niitä! Olen järkyttynyt!   

Tyttärelläni  diagnostisoitiin lievä masennus silloin kun kouluhommat kusi raskaasti ja kukkahattutädit uhkailivat poliisilla vessan oven takana. Hän söi pari kuukautta mielialalääkkeitä, ja muuttui aivan eri ihmiseksi.

Sitä vaan en ymmärrä, miten noin lyhyessä ajassa tapahtui niin iso muutos parempaan? Eihän sen kai pitäisi olla edes mahdollista?

Ehkä pikainen parantuminen kostautui, ja masis tuli takaisin?  Tyttäreni jama on nyt kuitenkin onneksi paljon parempi, kuin silloin viimeksi kun tilanne oli huono. Eikä tämä nyt ole mitään itselleni sokeaa todistelua, vaan hän itse kertoi minulle niin. Koulukin sujuu ja sehän oli ainakin viimeksi kaikkien asiantuntijoiden ja auttajien pääasia koko prosesessissa. Ei se, _miksi_ koulunkäynti ei hotsita.

Huoh. Tilasin arvauskeskukseen ajan- jostainhan tätä vyyhtiä pitää nyt lähteä purkamaan. Tyttöni päätteli itse, että ehkä lyhyt depisnappikuuri olisi paikallaan ja ehkä jotain terapiaa..

Vaikka olen uhonnut, että jos ongelmia tulee, niin kyllä minä hommat hoidan. Viimeksi koulun kautta (sen mitä tyttäreni ei suostunut käymään) saimme ajat asiantuntijatahoille. Koulunkäyntipropleemin selvitimme siis itse. Nyt tyttäreni käy koulua, jossa ei ole terveydenhoitopalveluita.

Nyt minulla on - kaikesta uhostani huolimatta-  tunne, etten tiedäkään yhtään että mitä tässä pitäisi oikeasti tehdä? Mihin ottaa yhteyttä? Voiko terveyskeskuslääkäri tehdä lähetteen jonnekin apupaikkaan? 

Muihin aiheisiin: ei muita aiheita tällä kertaa.