Koska olen vähään tyytyväinen ja helposti ilahtuva ihminen (ja tämä ei ole sarkasmia tahi surkusmia) niin eilinen ilta kotonani oli varsin menestyksekäs. Koska ei tapahtunut mitään.

Varmaan keskinkertaisuuden ja keski-ikäisyyden ja vaikka minkä keskihomman (ei kuitenkaan Keskisen Vesan, se on ihan amatööri näissä salarakasjutuissakin kerta) myötä sitä alkaa arvostamaan sellaistakin, jos ei tapahdu mitään.

Eilen poika ei hajottanut itseään autoillessaan! Mikä ilo! Minä sekä puoliskoni ollaan siinä(kin) mielessä ihan samaa sorttia, että ei sen niin väliä, jos autolle tapahtuu jotain. Kunhan ei kenellekkään ihmiselle.

Eikä ketään juoppoa teiniä tarvinnut hakea mistään!Ilo! Onnistuneelle illalle ei tarvinnut muita iloja kuin nuo. Miten iloista!

Nyt on perjantai, tiesittehän? En edes oikein tajua, miksi juuri tämä perjantai tuntuu aivan erityisen ihkulta. On niin ihanaa kun huomenna on lauantai! Nam. Viljelen näköjään huutomerkkejä taas. Hankin niitä eilen lisää. Olivat halvennuksessa, koska viimeinen käyttöpäivä lähenee.

Mutta koska minut on nimitetty sorvaamon uusien tietokoneiden logistiikkavastaavaksi (eli näytän sedille missä tyypit istuu) niin pitää mennä.

Ihanaa perjantaita kaikille teille! Myös maanteille!