Räyh, pakko purkautua tänne nyt.

Olen ennenkin nillittänyt kuopuksen opettajista, jotka ovat sekä vaihtuneet usein että olleet toinen toistaan .. miten tämän nyt kauniisti sanoisi... omituisia?

Eilen saapui tyttären uskonnon moniste näytille kotiin. Punakynä oli operoinut paperia, lisäksi mukana oli viesti, jossa taivasteltiin kukkahattu heiluen tyttäreni asennetta. Tämän valtavan dramaattisen moniste-ilmiannon tarkoitus oli lienee järkyttää meidät vanhemmat.

Monisteessa oli piirroskuva jostain Jeesuksen aikaisesta mielenosoituksesta. Kymmenkunta ihmistä seisoi kylttien kanssa, ja oppilaiden piti keksiä mielenosoituslauseet tyhjiin kyltteihin. Noin kahdeksan kylttiä meni opettajan seulan läpi, mutta kaksi saivat aikaiseksi johtopäätelmän, että tyttärelläni on vakava asennevamma ja hän sai passituksen koulupsykologin puheille.

Toisessa kyltissä luki JEE! (voi kamala) ja toisessa luki että Jeesus on hullu. (siis voi kamaluuksien kamaluus!).

Myönnän, ettei tuo jälkimmäinen lause nyt mikään kovin älynväläys ole, mutta silti nähdessämme tämän monisteen ensi kerran räjähdimme raikuvaan huutonauruun. Ilmeisesti meidän koko perhe on aivan tosi asennevammainen!

Se mikä minusta tässä on kaikista kamalinta on, että opettaja provosoituu noin kovin pikkukakaroiden tyhmistä ja "oonpa mä rohkee kovis, kirjoitan tosi raflaavan lauseen nyt tähän"- heitoista. 

Minusta tuollainen asenne vaan ruokkii kakrujen tyhmiä heittoja. Vähän sama, kun jotkut viisi-vuotiaat viljelee kirosanoja rivissä tosi miehekkäästi, niin paras tapa saada kiroilu loppumaan on, kun siihen ei kiinnitä mitään huomiota.

Toinen asia, mikä on myös kamalinta, on että jos hänet  nyt tosiaan pelkästään tuon muka-vitsikkään heittonsa takia passitetaan koulupsykologille, niin ei täällä vissiin sitten kellään ole todellisia ongelmia? Pakko saada psykologi-pololle "potilas", ettei ihan vaan joudu peukkujaan pyörittämään päivät pitkät?

Voi hitsi, otan kyllä kohta yhteyttä Hannukarpoon.

Tietenkin olen ajatellut sitäkin, että olenko sittenkin vaan ihan sokea omien lapsieni suhteen, ja pitäisikö minun nyt oikeasti huolestua kuopuksestani?  Kun viikko sitten olin tavoitekeskustelussa ja opetussuunnitelman suunnittelussa, niin kaikki oli mitä loistavimmin. Ihan normaalin ja tavallisen (heidän kriteereidensä mukaan) oppilaan leiman sai Anni otsaansa, ja nyt tälläinen tapaus. 

Keskustelin monisteesta ja sen sisällöstä pitkään tytön kanssa. Hän sanoi, ettei vaan keksinyt kymmentä järkevää mielenosoituslausetta, kun mikä se mielenosoitus edes on?  Nii-in. Kerroin myös, ettei kannata olla liian räväkkä eikä kirjoittaa kieli poskessa mitä sattuu. Se ei vaan sovi.

Aion kirjoittaa opettajalle pienen reklamaation varmaankin. Mutta kertokaa te, fiksut lukijani, että olenko mä ihan hakoteillä? Onko kuopukseni hakoteillä? Opettaja? Kukaan? Kaikki?

Muihin aiheisiin: Minulla on kivaa. Kotona on kivaa. Ainoa, mikä askarruttaa hieman on mummon (anoppini) kondis. Kun kutsuimme hänet eilen rippijuhliin, niin hän puolestaan kutsui elma-sedän (eli poikansa) käymään ja antoi tälle järjestelyjä varten roiman tukun rahaa.
Sitä mä vaan, että toivottavasti se tajusi, että kyseessä oli iso summa. Toisaalta, kyllä sillä vielä on ollut aika hyvin järki päässä- eli lopetan askarrutuksen nyt.