Räyh, pakko purkautua tänne nyt.
Olen ennenkin nillittänyt kuopuksen opettajista, jotka ovat sekä
vaihtuneet usein että olleet toinen toistaan .. miten tämän nyt
kauniisti sanoisi... omituisia?
Eilen saapui tyttären uskonnon moniste näytille kotiin. Punakynä oli
operoinut paperia, lisäksi mukana oli viesti, jossa taivasteltiin
kukkahattu heiluen tyttäreni asennetta. Tämän valtavan dramaattisen
moniste-ilmiannon tarkoitus oli lienee järkyttää meidät vanhemmat.
Monisteessa oli piirroskuva jostain Jeesuksen aikaisesta
mielenosoituksesta. Kymmenkunta ihmistä seisoi kylttien kanssa, ja
oppilaiden piti keksiä mielenosoituslauseet tyhjiin kyltteihin. Noin
kahdeksan kylttiä meni opettajan seulan läpi, mutta kaksi saivat
aikaiseksi johtopäätelmän, että tyttärelläni on vakava asennevamma ja
hän sai passituksen koulupsykologin puheille.
Toisessa kyltissä luki JEE! (voi kamala) ja toisessa luki että Jeesus on hullu. (siis voi kamaluuksien kamaluus!).
Myönnän, ettei tuo jälkimmäinen lause nyt mikään kovin älynväläys ole,
mutta silti nähdessämme tämän monisteen ensi kerran räjähdimme
raikuvaan huutonauruun. Ilmeisesti meidän koko perhe on aivan tosi
asennevammainen!
Se mikä minusta tässä on kaikista kamalinta on, että opettaja
provosoituu noin kovin pikkukakaroiden tyhmistä ja "oonpa mä rohkee
kovis, kirjoitan tosi raflaavan lauseen nyt tähän"- heitoista.
Minusta tuollainen asenne vaan ruokkii kakrujen tyhmiä heittoja. Vähän
sama, kun jotkut viisi-vuotiaat viljelee kirosanoja rivissä tosi
miehekkäästi, niin paras tapa saada kiroilu loppumaan on, kun siihen ei
kiinnitä mitään huomiota.
Toinen asia, mikä on myös kamalinta, on että jos hänet nyt
tosiaan pelkästään tuon muka-vitsikkään heittonsa takia passitetaan
koulupsykologille, niin ei täällä vissiin sitten kellään ole todellisia
ongelmia? Pakko saada psykologi-pololle "potilas", ettei ihan vaan
joudu peukkujaan pyörittämään päivät pitkät?
Voi hitsi, otan kyllä kohta yhteyttä Hannukarpoon.
Tietenkin olen ajatellut sitäkin, että olenko sittenkin vaan ihan sokea
omien lapsieni suhteen, ja pitäisikö minun nyt oikeasti huolestua
kuopuksestani? Kun viikko sitten olin tavoitekeskustelussa ja
opetussuunnitelman suunnittelussa, niin kaikki oli mitä loistavimmin.
Ihan normaalin ja tavallisen (heidän kriteereidensä mukaan) oppilaan
leiman sai Anni otsaansa, ja nyt tälläinen tapaus.
Keskustelin monisteesta ja sen sisällöstä pitkään tytön kanssa. Hän
sanoi, ettei vaan keksinyt kymmentä järkevää mielenosoituslausetta, kun
mikä se mielenosoitus edes on? Nii-in. Kerroin myös, ettei kannata olla liian räväkkä eikä kirjoittaa kieli poskessa mitä sattuu. Se ei vaan sovi.
Aion kirjoittaa opettajalle pienen reklamaation varmaankin. Mutta
kertokaa te, fiksut lukijani, että olenko mä ihan hakoteillä? Onko
kuopukseni hakoteillä? Opettaja? Kukaan? Kaikki?
Muihin aiheisiin: Minulla on kivaa. Kotona on kivaa. Ainoa, mikä
askarruttaa hieman on mummon (anoppini) kondis. Kun kutsuimme hänet
eilen rippijuhliin, niin hän puolestaan kutsui elma-sedän (eli
poikansa) käymään ja antoi tälle järjestelyjä varten roiman tukun
rahaa.
Sitä mä vaan, että toivottavasti se tajusi, että kyseessä oli iso
summa. Toisaalta, kyllä sillä vielä on ollut aika hyvin järki päässä-
eli lopetan askarrutuksen nyt.
tiistai, 4. lokakuu 2005
Kommentit