Jos ette vielä tienneet, niin kerrottakoon että olen nero.

Istahdin tähän ja aattelin, että katsotaans mitä omalle ja muiden blogeille kuuluu. Ja nyt sitten vasta hokasin, että aamubloggaukseni olikin jäänyt vain ajatuksen tasolle. Olisin voinut vaikka vannoa, että postasin jotain tosi tärkeitä ja jännittäviä asioita ..

Koska olen paitsi nero ja hajamielinen, olen myös keittiöpsykologi vailla verta! Jos joku mukava päivämäärä tuntuu siintävän tuskaisen kaukana, niin tehkää kuten minä: suunnitelkaa itsellenne ihan helskutisti kaikenlaisia oheistoimintoja, niin aika kuluu nopeammin.

Suunnitelkaa, että käytte kylässä paikoissa, joihin ei koskaan muka ehdi, suunnitelkaa että luette kirjoja, kirjoitatte kirjeitä, järjestätte viime loppiaisena apinanraivolla laatikoon mytätyt jouluvalot (se on kohta taas se aika niin), lukekaa kaikki arkistoidut akkainlehdet huolella ja sen jälkeen laittakaa ne kiertoon, järkätkää 10 vuoden valokuvat albumeihin, katsokaa kaikkia ihania leffoja, laihduttakaa pari kiloa...

Yhtäkkiä se päivä, jota ootellessanne olette päättäneet suorittaa vähintäänkin kaikki em. hommat on käsillä ja huomaatte, että ah, en tehnyt mitään! Menipä aika nopeasti! Kätsää.

Onko ihminen muuten sukua itselleen? Voiko niin sanoa? Olenko minä sukua minulle?  Jos voi, niin mä olen sukua melkein julkkikselle! Minua haastateltiin eilen radioon, ja tänään se tuli ulos. En tosin itse sitä edes kuullut, mutta moni on. Annoin erittäin vankkoja asiantuntijalausuntoja mainoksista ja niiden sloganeista jollain ylen kanavalla.

Elämä on ja syökää kanaa. Hyvähyvähyvähyvä.

ps. Mutsis on.

ps1. muuten mulla menee ihan hyvin.