Perheeni on tullut hulluksi. Ja minä tässä sivussa pikkuhiljaa kanssa.
Nyt kun olen ylentänyt itseni työnjohtajaksi, ja laittanut noiden
muiden hihat heilumaan mahtikäskyilläni, niin jokainen jossain nurkassa
hinksuttava yksilö kuuntelee TÄYSILLÄ musiikkia.
Mies pesee mattoja saunan pesuhuoneessa, ja on löytänyt sisäisen
rokkimiehen itsestään. Ammatinvalinnastaan johtuen, hän arvostaa kotona
hiljaisuutta- jota ei ihan heti uskoisi kun Deep Purple tykittää niin
että seinät huojuu.
Esikoinen puolestaan kuuntelee Soul Captain Bandia, ja härmäläinen reggae kaikuu ja kiirii niin että seinät huojuu.
Kuopus luukuttaa Alice Cooperia niin että seinät huojuu, tyttäristä
toinen kuuntelee sentään kuulokkeilla- en tiedä mitä- eikä mikään
paikka sen tähden huoju, mutta toinen sitten huudattaakin Elvistä ihan
täpöillä niin, että seinät huojuu.
Minä koitan tämän kaiken kakofonian keskellä huutaa mahtikäskyjäni
niin, että seinät huojuu. Onneksi tämä ei sentää ole sellainen Huojuva
talo kuin samanniminen romaani, mutta meteliä kyllä piisaa.
Tämän päivän saldo on pari pestyä mattoa, kaikkien keittiön kaappien
siivoaminen ja olkkarissa sijaitsevan astiakaapin sisällön
tiskaaminen (ne mummon kupit sinne rippijuhliin) ja samoin tein koko
kaapin siirto toisaalle, paremmalle paikalle.
On tämä työnjohtajana toimiminen sitten rankkaa. Kinttu sentään voi
vielä jonkunverran huonosti, niin ettei mun tarvi pelätä johtajanpallin
menetystä eikä alkaa teko-ontumaan. Hih.
Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille.
sunnuntai, 2. lokakuu 2005
Kommentit