Perheeni on tullut hulluksi. Ja minä tässä sivussa pikkuhiljaa kanssa.

Nyt kun olen ylentänyt itseni työnjohtajaksi, ja laittanut noiden muiden hihat heilumaan mahtikäskyilläni, niin jokainen jossain nurkassa hinksuttava yksilö kuuntelee TÄYSILLÄ musiikkia.

Mies pesee mattoja saunan pesuhuoneessa, ja on löytänyt sisäisen rokkimiehen itsestään. Ammatinvalinnastaan johtuen, hän arvostaa kotona hiljaisuutta- jota ei ihan heti uskoisi kun Deep Purple tykittää niin että seinät huojuu.

Esikoinen puolestaan kuuntelee Soul Captain Bandia, ja härmäläinen reggae kaikuu ja kiirii niin että seinät huojuu.

Kuopus luukuttaa Alice Cooperia niin että seinät huojuu, tyttäristä toinen kuuntelee sentään kuulokkeilla- en tiedä mitä- eikä mikään paikka sen tähden huoju, mutta toinen sitten huudattaakin Elvistä ihan täpöillä niin, että seinät huojuu.

Minä koitan tämän kaiken kakofonian keskellä huutaa mahtikäskyjäni niin, että seinät huojuu. Onneksi tämä ei sentää ole sellainen Huojuva talo kuin samanniminen romaani, mutta meteliä kyllä piisaa.

Tämän päivän saldo on pari pestyä mattoa, kaikkien keittiön kaappien siivoaminen  ja olkkarissa sijaitsevan astiakaapin sisällön tiskaaminen (ne mummon kupit sinne rippijuhliin) ja samoin tein koko kaapin siirto toisaalle, paremmalle paikalle.

On tämä työnjohtajana toimiminen sitten rankkaa. Kinttu sentään voi vielä jonkunverran huonosti, niin ettei mun tarvi pelätä johtajanpallin menetystä eikä alkaa teko-ontumaan. Hih.

Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille.