Tänään
lähdin töistä poikkeuksellisesti kolmosen ratikalla, tutun ja
turvallisen 1A:n sijasta. Virhe- virheiden virheiden emävirhe.
Ensinnäkin kuskina oli joku hermohullu, jolla taisi olla vika vuoro
menossa ennen vapautusta- se ajoi rallia ratikalla! Ei mitenkään niin
kiva kokemus, kun miltä ehkä kuulostaa.
Toisennakin Aleksi vyöryi keltakassi-kansaa. Hullujen päivien hulluja
ostajia;) Ratikka seisoi pitkään jumissa vaikka missä- ja tietenkin
vieressäni ikkunapenkillä istunut hikipinko-äijä halusi varmistaa
ulospääsynsä ainakin viisi minuuttia ennen pysäkkiä. En kehdannut enää
laskea peppuani alas ja jouduin hytkymään ja vellomaan sinne sun tänne
ralliratikan epätasaisessa tempoilussa. Ottakaa huomioon, että haluan
varjella juuri parantunutta jalkaanikin, eikä vellominen tunnu kivalta
muutenkaan.
Kolmanneksikin: Kolmen Sepän aukion tienoon on kansoittaneet feissarit.
Tässäpä taas uusiosana, tai mitä lie englismiä. Noh, myönnettäköön,
että esim. sana "kasvarit" kuulostaa lähinnä lääketieteelliseltä tai
joltain kummalliselta nyt ainakin.
No siis. Olen ottanut sen tyylin, että olen ystävällinen kaikille
feissareille, ja joskus hätätapauksessa luikautan suvereenisti
valkoisen valheen- kerron että "oi joi toimintanne on minulle täysin
tuttua, olen itseasiassa vakkarilahjoittajanne".
En koe itseäni emävalhettelijaksi, koska olenhan mä Greenpeacen
vakkarilahjoittaja (suoraveloitus tililtä kerran kuussa), Punaisen
Ristin työntekijä (lahjoitan runsaasti vapaa-aikaani), verenluovuttaja,
luuydinluovuttaja... ööö muuten vaan luovuttaja- ai niin ei se kuulu
tähän, MLL:n jäsen. Niin!
Tänään minua lähestyi kolmen eri asian ihmiset. Unicefin pojalle
huijasin olevani lahjoittaja, Greenpeacen tytölle ei tarvinnut ees
huijata. Vanhan edessä minua lähestyi vanhempi rouva keltaiset liivit
päällään ja jotain lappuja käsissään. Ennenkuin täti oli saanut edes
suutaan auki, pääsi minulta- valhettelijoiden metsurilta- taas sama
litania: "kuulkaa, minä lahjoitan joka kuukausi.."
Pentele. Täti edusti Lahja elämälle- kampanjaa ja jakoi
Elinluovutustestamenttejä. Hitsi että olin nolona. Sitten aloin
nauramaan. Sitten juttelin tädin kanssa hetken, otin häneltä kaksi
elintenluovutuskorttia ja heijastimen ja nauroin itsekseni koko matkan
metroon saakka.
<--tuon näköiseksi muuttuu, jos huijaa!
Olen muuten henk. koht. sitä mieltä, että silmälasit ovat ehkä noin
toiseksi huonoiten naamaani soveltuva väline. Sopii kuin sialle
otsatukka! Eikä kuvassa esiintyvien Tiimarin euron rilleillä ole tämän
asian kanssa juurikaan tekemistä.
perjantai, 14. lokakuu 2005
Kommentit