Tämä vielä pahasti kesken oleva viikonloppu on ollut aika.. sanoisinko yllättävä.

Minusta tuli eilen viidennen lapsen- ihan ihmislapsen, normaalilla ihmiskarvoituksella- äiti.

Oi suonette että suljen suuren salaperäisyyden verhon täältä tähän ja palaan tähän(kin) asiaan joskus myöhemmin.

Eilinen menikin  baariin- kalsarikännit- ei-mitään-ihmeempää-äksöniä- sohvaperunointi-vaihtoehtojen kanssa taistellessa. Mä voitin minut ja tein päätökseni. Sohvaperunoin ilman mitään sen kummempaa äksöniä.

Ummehtuneisuuden aika on muutenkin käsillä.. Kissanperkule pääsi TAAS livahtamaan jostain lävestä ulos. Kuopus sitä kävi etsimässä- tuloksetta. Kolkki oli haravoimassa valtaisaa etupihan nurmikenttäämme, ja joku nainen tuli kysymään, että tietääkö kolkki missä täällä asuu sellainen pieni kissa... No tiesihän se, ja pian ko. kissa putkahtikin jostain.

Nainen kertoi, että läheisten kerrostalojen sedät olivat antaneet samojen talojen pikkupojille luvan kivittää kissaa, aina jos se tulee näköpiiriin. Kissa lie vaistonnut vihamielisen ilmapiirin, koska lyöttäytyy kuulemma aina tämän naisen seuraan, joka ei ole vihamielinen, vaan itsekin kissan omistaja.

Niin, että nyttemmin täältä ei kukaan saa lähteä ulos, ei liion tulla sisään, ikkunat on naulattu kiinni, savupiippu muurattu umpeen... ainakin siis melkein. Hemmettiläinen. Tulis nyt nopeesti sadankolkyt asteen pakkaset ja myrskytuulet neljänsadan boforin voimalla.

Menen tekemään pannukakkua. Toivottavasti ei mee pannukakuks koko homma;)

Mukavaa lauantaita!