Hullumutsi täällä iltaa.
Meillä on täällä kotona tyyppejä, joilla on kellä enemmän ja kellä
vähemmän rautaa naamassaan, eli lävistyksiä. Myös edesmenneitä
sellaisia, jotenka koska lävistys ei ole mikään ikuisesti ihoon hakattu
homma,niin siksipä suhtaudun noihin hopeisiin finneihin ja renkuloihin
aika penseästi. Lähinnä kiihkotta ja tunteetta.
Kuopukseni on kinunnut pitkään itselleen lävistystä ja siksipä teimme tänään reffit Itikseen.
Menimme jo minullekin tutuksi käyneeseen tatuointi - ja lävistyspuotiin
ja kuulemma nolasin kuopukseni, koska sanoin siellä: "päivää. tämä
natiainen haluaa reiän naamaansa".
En olisi kuulemma saanut sanoa noin!
Nyt on sitten kuopuskin rautanaamainen lapsi. Voi minun vauvaani! NYYYGH.
Muuten menee aika kivasti mulla. Mies tekee ruokaa, minulla pamahti
askelmittarissa 10 000 rikki ja lapset ovat hyvällä tuulella ja
iloisia. Joten pikaraporttini päättyy täältä tähän ja minä lähden
Ohranjyvään. Tai ainakin sohvalle. :)
tiistai, 18. lokakuu 2005
Kommentit