Rakas netskublogsu,

heräsin tänä aamuna siten, kuten taatusti sadat ja taas tuhannet normisorvaajat ynnä muut raskautetut. Eli siihen kun herätyskännykkä käski.

Unesta sumuisena ja juhlaunista humuisena korskahdin ajatukselleni, että Nokia hallinnoi perhettämme. Minut se ajaa mahtikäskyllään sängystä ylös ja miehen se ajaa mahtikäskyllään maailman ääriin..

Minä en kuitenkaan noussut ja mennyt vessaan laivalla enkä rekalla, se ero kuitenkin.

En ole niin egosentrinen, että haluaisin aamulla ensimmäisenä nähdä itseni. Mielummin näen jonkun muun tai jotain muuta. Tänä aamuna kuitenkin jostain syystä vilkaisin peiliin veskissä ja räjähdin nauruun.

Uuno Turhapuron tummempi ja ehkä ihan vähän jopa naisekkaampi versiohan se siellä.

Sinä hetkenä päätin, että jos aamu on alkanut korskahduksella ja räjähtävällä naurulla, ei tästä viikosta voi ihan kakka tulla. Eihän?

Eilinen sunnuntaikin meni sitten ilman angstin häivää. Mihin tämä maailma on oikein menossa, kun ei vanhaan tuttuun sunnuntai-angstiinkaan voi enää luottaa?! Eilen, jos milloinkaan, siihen olisi ollut vielä oikein erityishyvä syy. Mutku ei niin ei.

Tiedättekö, en oikein tiedä miten minun pitäisi suhtautua tähän, paitsi tietenkin roimalla tyytyväisyydellä... minusta nimittäin tuntuu, että tyttäreni kaamoslääkitys tehoaa jo! Joo joo, minä tiedän, ettei yhteensä puolitoista nappia (niitä otetaan aluksi vain puolikas per päivä) vielä mitään kesää tee, vaikutus on varmasti vielä hyvinkin plaseboonista, mutta silti! Nauraa rätkätimme illalla kuin hullut ja minä melkein itkin, kun se tytön nauru oli niin hersyvää. Ihanaa hei. Siis nauroin ja melkein itkin. Sunnuntai-angstin puuttella on jakomielisiä seuraamuksia.

Kaiken lisäksi, aion olla tällä viikolla ahkera sorvaaja. Viime viikko meni aika lailla omissa aatoksissa töitä kartellen. Mitään tärkeitä asioita ei pitäisi keskittää perjantaihin, koska sitten sitä aattelee koko viikon. Minua taisi jännittää se tytön lääkäri aika tavalla. Turhaahan se, mutta minkäs teet. Omien juttujeni suhteen saatan olla ihan hälläväliä-tyyppi, mutta jos kyse on lapsistani ja niiden hyvinvoinnista, niin silloin olen hyvinkin hällävälillinen.

Mukavaa maanantaita kaikille :)