Koska
huomenna on pyhä, ja minulla on viikonlopuksi muutenkin varattuna
runsaasti kaikenlaisia aktiviteetteja, niin päätin eilen vähän siivota
täällä.
Se kun vaan sattuu olemaan sellaista hommaa, että jos siihen ei ole
inspiraatiota eikä mitään sen kummempaa motiiviakaan, niin eihän siitä
mitään tule.
Kun olin noin tunnin tärvännyt siihen, että vatkasin jotain roinapinoja puolelta toiselle, päätin lahjoa jälkikasvuni avuksi.
Siivousjoukkoihin ilmottautui esikoiseni ja kuopukseni, sekä esikoisen
kaveri- tuttavallisemmin naapurin tursas. Pidimme palkkaneuvottelut ja
kehityskeskustelut ja laadimme työnjakokaaviot.
Onneksi en ole yrittäjä, koska luultavammin olisin melko pian
konkurssissa, koska maksaisin liian suurta palkkaa! Voitteko kuvitella-
teineille ehdottamani palkkaesitys oli heidän mielestään turhan suuri
ja he tinkivät hintaa alaspäin. Kaikkea sitä! Nykyisin on niin vaikeaa
saada isopalkkaisia teinejä!
Tänään he sitten koulujensa jälkeen siivoavat tämän talon. Eli kun minä
illalla palaudun baarista niin tulen siistiin himakoloon.
Minulla on tänä iltana nk. jouluemännöintikauden avajaiset kahden
lapseni kummitädin kanssa. Toinen heistä on erikoistunut mahtipontiseen
jouluvalodekoreeraukseen ja saan oppitunnin siitä, miten saa parhaiten
naapurit sekoamaan, kun koko julkisivu välkkyy, kalkattaa, pimpottaa ja
loistaa. Taidan tänä vuonna käydä kuvaamassa ko. rouvan talon. Se on
aika... mielenkiintoinen etten sanoisi. Sittenhän näette.
Ennen iltaa on kuitenkin tämä kehityskeskustelu-työryhmäily. Kiinnostaa
kuin kilo ravintoketjun loppuosaa. Olen kuitenkin sen verran hikipinko,
että tein läksyt eilen, eli katsoin aiheeseen liittyvän videon
työpaikallani.
Siis voi helv... En oikein tiedä, mitä olen ymmärtänyt taas väärin,
mutta kun tässä opetusvideossa painotettiin moneen otteeseen sitä että
"kehityskeskustelu esimiehen kanssa on mahtava asia. Silloin saa kertoa
kaikki mieltä painavat asiat ja esittää muutoksia...." Videon
näytellyissä pätkissä alainen ruikutti joka välissä kun olisi halunnut
mennä jonnekin kurssille, mutta sinne olikin menneet vaan ne "jotkut
muut"..
Tuota noin.. tarkoittaako tämä siis sitä, että jos minulla on joku
akuutti ongelma, mieltäni painaa joku sorvauksellinen seikka,
ammattitaitoni ylläpitämiseksi minun olisi välttämätöntä päästä
jollekin kurssille jne. niin minun pitää kärvistellä em. seikkojen
kanssa kehityskeskusteluun saakka? Entä jos se keskustelu on vasta
vaikka 7 kuukauden päästä?
Vaikkei pomoni mikään varsinainen taivaanlahja olekaan, niin kyllä
meillä akuutit asiat hoidetaan saman tien. Tai ainakaan minä en ole
niin herranpelkoinen, etten uskaltaisi avata pomon luona suutani, jos
jokin asia on retuperällä. Onhan niitä tietenkin sellaisia arkojakin
työläisiä ja toisaalta taas turhastanillittäjiä, mutta ainakaan minun
kohdallani ei kehityskeskustelut ole mikään taivaita syleilevä
tilaisuus parannukseen.
Hehe, luultavasti henkilöstökehityskoordinaattorimme katuu tämän päivän
jälkeen, että valitsi juuri minut tähän tämänpäiväiseen työryhmään.
perjantai, 4. marraskuu 2005
Kommentit