Tämä aamu alkoi dramaattisesti.

Minä olin seminirvanassa- sellaisessa heräämisen, ylösnousemuksen ja torkkunapin välisessä unitilassa- kunnes heräsin ihan oikein tosi kunnolla siihen, kun kuulin yläkerrassamme suoritettavan ammuntaa (ei lehmistä kuuluvaa) järeällä aseella, jossa on äänenvaimennin.

Kaksi laukausta- joilla tietenkin vaiennettiin perheemme vahtikoirat, sehän oli selviö. Sen jälkeen olisimme vuorossa me muut...

Mietin kuumeisesti, löytyykö makkaristamme mitään aseistusta... makkarin vessassa toki olisi kemiallisia aseita- kuten hajuvettä, partavaahtoa ja piilolinssien pesunestettä- muuten näytti aika heikolta.

Sitten muistin, että mulla on piirongin alalaatikossa jemmassa jatimatikki- tai ainakin sellainen täysin käyttökelvoton JohnHolmes-mallia oleva dildo, jonka alati sketsikäs puoliskoni toi kerran minulle yksinäisten iltojeni iloksi Hampurista. Se on käyttökelvoton samasta syystä kuin ettei 190 senttiselle miehelle kannata ostaa 60 senttisiä potkuhousuja. Ymmärtänette vertauksen. Mutta sillä kun mäiskii kunnolla, niin lähtee kyllä varmasti taju paatunemmaltakin roistolta.

Pahaksi onneksi piirongin alalaatikko oli jumissa! Jouluverho tai joku muu tekstiili jumitti laatikon kiinni ja minun täytyi lähteä täysin aseistamattomana kohtaamaan kodissani riehuva pyssymies. Äänihavaintojen perusteella hän olikin juuri hiippailemassa kodinhoitohuoneeseen, koska sen ovi narisi....

Nohhhh, kuten ehkä arvannette, jäin henkiin. Kauhea pyssymies oli kaksi rymistelevää kissaa ja hitsi että mua taas nauratti. Tästä tulee siis taattuna taas hyvä viikko kun heti aamusta hekotutti niin maan penteleesti.

Ja nythän sitä ilmoja pitelee, muuallakin kuin pyöränkumeissa. Mutta- ei se mitään, kun sen tietää.

Mojovaa maanantaita.