Aamuni alkoi varsin sotaisasti. Nukuin huljakkaasti pommiin.

En vissiin malttanut herätä unestani, joka oli psykedeelistä tasoa. Tavoistani poiketen kerron siitä muutamalla rivillä. Näin unta, että olin menossa synnyttämään jonnekin luomupaikkaan. Mahapystykkäitä naisia puoliskoineen istui ison rantasaunan terassilla- odottaen synnytyksen käynnistymistä. Paksumahojen keskuudessa kiersi ruutuvihko, joka toimitti jonkinlaista vieraskirjan virkaa. Synnytystapahtuma kantoi nimeä "rapujuhlat", koska syntyvät lapset syntyisivät Rapu-tähtimerkin alla.  Gauheaa! Onneksi heräsin!

Tämän konfliktinomaisen heräämisen vuoksi, päätin vastapainoksi suoriutua aamutoimistani r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i ja hötkyämättä. Kuten Pepe Weekin tietää: se on turha pinnistellä enää siinä vaiheessa kun on jo pökäleet pöksyssä.

Se, mikä tässä nyt vaan pistää pahemman kerran mietityttämään on se, että kaikissa vuorokaudenaika-kategorisointi-gallupeissa olen ilmoittanut olevani ehdottomasti aamuihminen. Tänä aamuna en totisesti sitä ollut, niin tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, etten ole mikään ihminen?

Noh, voitte lisätä ihmeellisten asioiden listaanne tämänkin ihmeen. Luette sotanorsun kirjoittamaa blogia!

Luin metrossa Hesarin Nyt-liitettä. Ehdin sivulle 18 asti ja hyvä kun järkytykseltäni pääsin metrosta ulos. Koska: "Galluppien perusteella ainoa varteenotettava este Tarja Halosen uudelleenvalinnalle on Big Brotherin Perttu".

Juu tiedän tiedän, vitsi vitsi, mutta silti. Ei hitto tollaisia lauseita saa painaa valtakunnan ykkösmedian perjantailiitteeseen! Edes vitsinä. Hitsi, kaikki pitäisi siis tehdä itse- jopa Nyt-liitekin.

Juuri kun olin selkeytynyt jotenkuten tästä lauseesta niin uusi järkytys odotti minua ratikassa. En ole ikinä ollut niin ihmisperäiseltä ravintoketjun loppuosalta haisevassa paikassa- paitsi vessassa joskus. Hienostelematta sanottuna: ratikassa haisi paskalle! Kauhealle paskalle! Mutta kestin kuin täti perille saakka ja ah mikä onni onkin nyt nuuhkia Kaivopuistolaista hienostoilmaa!

Mutta hitto sentään hei. Sorvaamon emäntä- joka siis tekee meidän sorvaajien ruuat- järkkäsi täällä eilen jonkun villin siivousiltapäivän. Lopputuloksena on nyt sitten se, että työhuoneistoni isompi puolisko on täynnä kaikkea "ihan hyvää roinaa", joita ei kertakaikkiaan voi heittää roskikseen.

Minun käsitykseni ihan hyvästä roinasta (tai no.. mutta kuitenkin) asettuu jonnekin Tiimari-tilpehöörin tai vastaavan tasolle- mallia miekka ja kives olevat räkäiset ja käytetyt kansiot eivät. Mrrrr.

Elämä Elmalassa on Elma-sedän paluun aiheuttaman vuorokauden mittaisen kuherruskuukauden jälkeen asettunut normaaleihin uomiinsa. Eilen E-S nillitti kokemastaan vakavasta miesitsetunnollisesta seikasta. Hänen miehiselle työhuoneen pöydälleen oli rantaunut akkainlehtiä! Kriisi! Voiko karumpaa kohtaloa ollakkaan? Miehekkään mäkätyksen äänenpainosta päätellen ei.

Ei tässä kriisissä muuta vakavaa ole kuin se, että meinasin tukehtua tyynyyn kun koitin pidätellä nauruani.

Ihanaa kun on perjantai. Niin ihanaa! Sen sijaan että örveltäisin baareissa, aion keskittyä mm. joulupaniikin suunnitteluun. Hyvin suunniteltu panikointi on puoliksi jo panikoitu! Tämänkin wanhan wiidakon sanonnan takana piileksii kaikkien sanontojen äiti, isä ja aknepuikko, Pepe.

Mä alan nyt leikkimään organisaattoria, ja nakitan jonkun riuskan miehen toimittamaan nuo huonettani kansoittavat ihan hemmetin kauheat räkämapit sinne minne ne kuuluukin- roskikseen.

Ihkua perjantaita! Terkuin sotanorsu