Aika harvoin käy niin, että minun tekisi mieleni julistaa itseni ulkonaliikkumakieltoon, joukkoliikennelakkoon ja työhaluttomuuseläkkeelle vallitsevan säätilan takia. Säälle kun ei mitään mahda ja siitä nillittäminen on turhaa piipitystä tutkainta vastaan- eli täysin hyödytöntä.

Mutta tänä aamuna... perkele että voi risota toi sade ja pimeys. Tänä aamuna sadepisarat olivat aivan tajuttoman kylmiä. Meinasin saada erinäisiä kylmänkankeuksia ja paleltumia kun kirmasin kotoa autolle- matkaa noin 10 metriä. Gauheaa. Ja mikä pahinta- heti kun vilauttaa päätään oviaukosta ulos, niin siitä seuraa bad hair day.

Olen siis varsin ylentävä näky tukka sotkussa ja naama norsarina. Hitsi meinaa alkaa melkein jopa naurattamaan tämä täti-angst.

Aivastin äsken! Tälläiset kelit vievät siis sekä terveyden, hyvän fiiliksen että hyvän tukkapäivän.

Noh, jottei tämä nyt ihan pelkäksi ruikutukseksi menisi, niin ihanaa on se, että Elma-setä tulee huomenna kotiin! Aatelkaa, nyt se melkein kolme viikkoa sitten meni. Ja kävi just niinkuin ennustinkin. Kaikki hienot suunnitelmat siitä, että mitä kaikkea teen kun ei oo mies jaloissa pyörimässä- jäi tekemättä. Enkä ole ees hämmästynyt tästä.

Nyt voisin harkita sorvaamisen suunnittelun harkitsemisen aloittamista...

Mukavaa tiistaipäivää kaikille!-)

ps. aivastin taas.