Joulu on nyt joulittu, etten sanoisi että jopa kilojoulittu. Onneksi on nämä välipäivät, jolloin jätän kaiken ylimääräisen väliin, kuten sorvaamisen ja syömättäkin voisi olla, niin vatsahapot ehkä kiittäisivät.

Tässä blogissa on nyt sellainen uudistus, että tykytyksiä, närästystä, suonenvetoa ja ahdistusta aiheuttavien postausten varalle blogini portilla vartioi nyt raavaat adonis-alfaurokset naislukijoitteni turvallisuutta. Voitte siis turvallisin mielin lukea ihan mitä vaan, kyllä Adonikset pitävät kunnostanne ja mielestänne hyvän huolen! Mieslukijoitakin on muistettu. Blogin portilla vartioi isotissiset blondi-keijukais-enkeli-barbie-seireenit, jotka auttavat teitä hädän tullen. Ja hätähän voi tulla ihan mistä vaan.. eiks niin;)

Joulu sujui hyvin. Ja huonosti. Mutta hyvät uutiset ensin, jotta Adonikset ja alfa-naaraat löytävät pelastuspaikkansa blogissa.  

Vietimme jouluaaton ensimmäistä kertaa ikinä pelkästään oman perheen kesken. Oli kivaa, vaikka ensin vähän otti pattiin se, kun lasteni ainoa elossa oleva isovanhempi ilmoitti ettei hän jaksa tulla luoksemme, vaikka autolla oisi viety ja haettu ja ei sen olisi tarvinut tänne jäädä koko illaksi notkumaan- kunhan oisi ruokaillut kanssamme. Mutta ei kun ei.

Ilmeisen kilttejäkin ollaan sitten taas oltu, ainakin jos sitä lahjatavarataloröykkiön suuruudella mitataan. Tuli värilaserprintteriä, toistakymmentä kirjaa, sukkia, MP3-soittimia, pelejä, suklaata, asusteita, astioita, liinavaatteita ja digijärjestelmäkamera, aivan mielettömän hieno.

Joulupäivänä ystäväperhe tuli meille pelaamaan uutta tietovisapeliä (mitä-missä- milloin-peli), ja eilen oltiin sitten anopilla syömässä.

Hyviin uutisiin lukeutuu tietenkin sekin, että tytär toipuu keuhkokuumeesta ja hengenahdingosta, ja on käytännössä nyt ihan terve. Äiti-moden minussa pitäisi se kanssa jo tajuta, koska käyn yhäkin tarkastamassa tyttären nukkuessa, että miten se hengittää.

Sitten ne huonommat uutiset. Minähän olisin kidnapannut lasteni serkun tänne jouluksi, ettei hänen tarvitse viettää joulua viinanmelskeisten naisten (äitinsa ja äitin kaveri) kanssa. Noh, kidnappauksenihan ei onnistunut, ja lapsi tuli meille vasta  joulupäivänä.

Aatto oli heilläpäin sitten kulunutkin vahvasti viinaa juodessa, jopa siinä määrin että puoli neljältä aamuyöstä tämän teini-ikäisen pinna ei enää kestänyt, ja hän hälytti isänsä hakemaan itsensä kotiin.

Joulupäivän aamupäivänä tulikin sitten tieto, että tämä äitialkkis oli vetänyt aamupalaksi hehtolitroittain viinaa ja kaikki kotoa löytyneet lääkkeet. Viestikin oli jätetty- eli kyseessä oli itsemurhayritys. Ennen kuin äidin taju oli mennyt, oli hän soittanut yhden puhelun, josta käynnistyi "pelastusketju" ja äiti saatiin sairaalaan ja hän jäi henkiin.

Minä en tiedä mitä ajattelisin tästä... välillä huomaan ajattelevani, että se ihminen on niin luuseri, ettei se saa edes henkeään itseltään riistettyä. Sitten kavahdan ajatusteni kamaluutta ja olen iloinen, ettei hän onnistunut aikeissaan, koska oli miten oli, hän on lastensa (yhteensä neljä kappaletta, kaksi täysi-ikäistä lasta edellisestä liitosta ja sitten nämä kaksi ala-ikäistä elma-sedän veljen kanssa) äiti. 

Että tälläinen jouluiloittelu suoraan Helsingin Kontulasta tällä kertaa. Vaikka tuskin em. tapahtumat ovat mitenkään Kontulaan sidottuja, sainpahan taas yhden syyn lisää inhota ko. kaupunginosaa.

25586.jpg

Tässä otos osasta olkkariamme, mukana myös joululahjapeli, joululahjalevy ja joitain joulumielisiä ihmisiä.

Hyviä välimaastopäiviä kaikille :)