Minun
pitäisi juuri tällä nimenomaisella hetkellä olla Itiksellä jouluhumussa
hamuamassa kasseihin kaikkea ja mahdollista. Olinkin tuossa jo pari
tuntia sitten kovaa vauhtia lähdössä- kaikki oli kondiksessa, ja kaikki
tarkoittaa tässä kohtaa itseäni, naama oli kammattu ja vaatteetkin
temmottu päälle sekä kassi oli tyhjätty ylimääräisestä roinasta.
Noh, lompakko ei ollutkaan kassissa. Eikä myöskään eilen
kuljettamassani paperikassissa. Eikä tavanomaisessa laskupaikassaan.
Eikä missään! Ei kerrassaan missään.
Tongin jopa roskiksen, jätepaperikassin, pyykkikorit. Jonkinlainen
salaemännöinti tuli suoritettua, kun nuohosin ruhollani sänkyjen,
sohvien, pöytien, kissojen, koirien ja kaiken alta. Verenpaineeni
kohosi varmaan takykardiaa ennakoivaan lukuihin, sikälimikäli
verenpaine kohoaa takykardiaa ennen.
Sitten kävin mielessäni eilisen päivän ja tilanteet jossa olen
lompakkoani käyttänyt. Soitin eläinkauppaan, jossa minulla vielä
lompakko oli. Sieltä lähdin suoraan kotiin. Lompakkoa ei eläinkaupassa.
Lähdin kävelemään eilisen kotiintuloreitin, ihan niinkuin oisin
odottanut, että lompakkoni kiiltelee jossain keskellä katua
koskemattomana, mutta epätoivon hetkellä kaikki on sallittua. No
ylläripylläri- ei lompakkoa keskellä katua. Jokainen vastaantuleva
ihmisen kyllä leimasin potentiaaliseksi lompakkovarkaaksi, ja loin
jokaiseen tappajamummokatseita.
Menin kauppakeskuksen info-pisteelle, josta en varmaan olisi tajunnut
edes mennä lompakkoani kyselemään, mutta eläinkaupan setä puhelimessa
kehoitti niin tekemään. Ja niin tein.
Ei ole lompakkoa tuotu tähän, mutta tytteli katsoi kuitenkin
löytötavarakaappiin. Nosti esiin MINUN LOMPAKKONI, käänteli sitä
käsissään ja sanoi: ei täällä oo kun tälläinen lasten lompakko.
Hihkuin riemusta että se on mun! Se on mun!! Ja se oli mun, kaikki tavarat sisällään- jopa roskat.
Niin että tälläinen tapaus tällä kertaa. Kyllä olen iloinen ja kiitän
mielessäni sitä rehellistä löytäjää joka mistä lie lompakkopoloni
korjasi talteen. Infopisteen tyttö vielä sanoi, että hyvin harvoin
siihen mitään tuodaan eikä etsijät löydä etsimäänsä.
Lähden siis vasta nyt Itikseen, sidon ensin kyllä jollain turvavaijerilla lompakon itseeni kiinni. Kyllä näin on.
tiistai, 20. joulukuu 2005
Kommentit