Mihin tämä aika oikein menee? Tämä on joulukuun ensimmäinen päivitykseni, ja joulukuuhan on kohta puolivälissä! Mihin tämä maailma on oikein menossa? Minne kaikki aika katoaa?

Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut, mutta myös jäänyt sattumatta ja tapahtumatta. Ah, on se hyvä että tasapaino  on säilynyt tämänkin päivittämättömyyden aikana elämässäni.

Imitoin tuossa viime viikonlopun tietämillä jouluhotelliemäntää pitkin hampain. Itseäni saan vaan syyttää, kun en taaskaan osannut/hennonnut sanoa jämerää eitä. Mä sanon yleensä viimeisen sanan, ja se on joo. Tässä olisi uudenvuoden lupauksen paikka: opettele sanomaan ei, opettele sanomaan ei, opettele sanomaan ei. Ja tämän myötä myös opiskelun paikka: aina itsekkyys ei ole synonyymi kusipäisyydelle.

Rakas ystäväni Kiva-Taina lähetti ensin perjantaina kaksi lapsostaan meille kyläilemään ja oleilemaan. Lasten isä ja äiti sitten saapuivat sunnuntaina ja lähtivät tiistaina. Viisi päivää hotellinpitoa tähän aikaan vuodesta ei ole kivaa, kun olisi _vähän_ muutakin tekemistä kuin parantaa maailmaa, saunoa, käydä laskettelemassa, juoda alkoholia, toimia seurarouvana, kokkina... Mutta oma vika- miksen sanonut ei kun ko. ihmiset itse kutsuivat itsensä kylään.

Poiki tämä hotelliemännyys jotain hyvääkin. Täällä meidän sorvaamopuljussamme on tänään pikkujoulut, ja ressasin asiaa enemmän kuin tajusinkaan. En siis itse pikkujouluja, vaan sen kaikkia oheis- ja lieveilmiöitä. Eli sitä, että minun olisi eilen pitänyt laukata pipo solmussa etsimässä kivoja nylonsukkahousuja, kivaa hiusväriä päähäni, kivoja juhla-glamourehostusvälineitä, eineksiä lapsille... (Elma-setä on jossain hevijouluhevirokjoulutapahtumassa) jne. Tämä päivä olisi mennyt kokonaisuudessaan sorvaamossa- mitään järkeä laukata periferiaan eestaas ennen juhlia ja huominen päivä olisi tunnetusti kulunut dagen efter - fiilingeissä. Sunnuntaina olisin sitten luultavasti kuollut vitutukseen, kun tokavika viikonloppu ennen joulua meni taas .. punaiselle ristille.

Oli siis helppo harjoitella tätä itsekkyyshommaa tässä kohtaa. Kerta en itse ole juhlatuulella, niin vaikka juhlaläsnäoloani kaipaakin muutama tyyppi eritoten, niin siinähän sitten kaipaakin. Minä en taatusti ole mikään ainut tae juhlien onnistumiselle!

Eilen jouluressini purkautui yllättävällä tavalla. Ystäväni Hellu pyysi minua kävelylle koirain kera. Lähdin. Hän potee- jos mahdollista- vielä suurempaa jouluressiä kuin minä. Päätimme, että yhdistämme ressimme, ja ensi viikolla kuuraamme kaksissa tuumin lauantaina hänen residenssinsä ja sunnuntaina kaksissa tuumin minun residenssini. Kun vielä nakitamme tähän kuuraukseen mukaan kaikki Elma- ja Hellu-sedät, Elma-lapset ja Hellu-lapset niin hyvä on!

Tästä ilahtuneena ja osittain myös pikkupakon edessä, siivosin illalla Elma-teinarin kanssa valtaisan takapihamme, syystä että sinne tullaan tänään kuvaamaan jotain. En tiedä mitä, mutta jotain kuitenkin. Vihdoinkin lähti baden-badenit, kaasugrillit ja kastelukannut ulkovarastoon ynnä muuta sellaista. Oli ehkä aikakin?

Mutta nyt minua kutsuu sorvivelvoitteet. Ihanaa viikonloppua kaikille.