Tämä on viimeinen kerta kun bloggaan.... *rumpujen pärinää* ... tänä vuonna tältä koneelta siis. Sillä pienellä reunaehdolla- tai oikeammin suurella- ettei luonto taas päätä mullistua tapaninpäivänä, niinkuin ikävänä tapana näyttää nykyisin olevan. Siinä tapauksessa lomani keskeytyy ja palajan sorvaamaan. Muussa tapauksessa kulutan tämän päivän jälkeen tätä toimistotuolia vasta ensi vuonna. Jihaa! 

Tämä on myös viimeinen kerta, kun puhun mitään minkään sesongin siivouksesta. Mainitsen nyt vaan, että siivottu on ja halleluja. Viimeistään ylihuomenna voinen leijua myös sillä, että lahjatkin on hankittu. Hyvissä ajoin!

Vaikka minun ensi vuoden teemani onkin itsekkyyden opettelu, niin kyllä tietynlainen kusipäinen itsekkyys jaksaa taas minua risoa aivan kynpillä. Minunhan oli tarkoitus kidnapata se yksi lapsi meille joulunviettoon, ettei hänen tarvi viettää sitä känniääliö-äitinsä ja mikä pahempaa, känniääliö-äidin superääliön kännikaverin seurassa. Suunnitelmat olivat selkeät ja ylevät. Kapuloita kidnappauksen rattaisiin onkin yllättäen iskenyt lapsen selväjärkinen yh-isä, joka siis viettää joulunsa lapsitta koska on äidin jouluvuoro.

Hän ei salli lapsensa tulevan minun tyköni syystä, että känni-äiti suuttuu siitä _hänelle_ ja _hän_ ei jaksa riidellä ja kuunnella k-ä:n nalkutusta ja niin edelleen. Voi perkele, taidan lahjoittaa jonkun vanhan hameeni tälle elma-sedän veljelle- tai pitäisikö sanoa ennemmin isosiskolle. Sen verran kyllä risoo tollanen akkamainen "voi kauhia jos mulle nyt nalkutetaan"- pelko. Lapsen joulu kännisten ääliöiden seassa painaa siis vaakakupissa vähemmän kun mahdollinen ex-puoliskon nillitys!

Noh, lapsi tulee heti joulupäivänä meille ja onkin sitten viikon putkeen, mutta silti.

Wanhana laulunopettajana katsoin tietenkin eilen nenä ja korva ja silmä pitkänä Idols-finaalin. Kaikella kunnioittamattomuudella teinejä kohtaan pitää nyt sen verran todeta, että tässä sen nyt näkee kun antaa kansanvallan teinien käsiin. Laulutaidoton honkkeli voittaa koko kisan. Eikä laulutaitoa kompensoi edes mikään valtaisa karisma tai mahtava esiintymiskyky. Ylikasvaneelta pikkupenskalta vaikuttaa koko Ilkka, joka ei osaa kunnolla ees puhua! Sama tapaus kävi tuossa aiemmin Suomen ensimmäisen Big Brotherin kanssa. Ilkka ja Perttu, siinä vasta kansakuntamme suunnannäyttäjät. Ja suunta näyttää siis olevan pepussa. Tai jossain Kummeli-korkeakoulun apuluokalla. Siis voi daa.

Näin joulun alla tiimini vetäjä, eli pomoni, taas muistaa että me alaisetkin olemme hitsivie olemassa. Viime vuonna teimme joulunalusviikolla sellaisen puolen vuorokauden risteilyn jonnekin tuonne Tallinnan aluevesien suuntaan, tänään sitten olisi tarkoitus lähteä keilaamaan. Ensin kumoamaan keiloja ja sen jälkeen kumoamaan jouluolutta tai jouluviinaa kurkkuun. Toivottavasti tässä nyt iskisi joku sen valtakunnan sesonki, että voisin vaan marttyyrinomaisesti räpsytellä ripsiäni ja kiireisiini vedoten jättää keilat ja keilajuomat omaan rauhaansa. Tuokaa mulle tänne nyt jotain sorvattavaa! Voin vaikka kirjoittaa joulukorttinne! Askarrella joulutonttuja ja lumihiutaleita ikkunoihinne! Kaikkea tärkeää!!Tulkaa! Tervetuloa!

Ennenwanhaan lapseni olivat pari viimeistä viikkoa ennen joulua täysin kahjoja. Odottivat joulua niin intona. Noh, nyt kun he ovat teiniintyneet, niin toki he vieläkin joulua (onneksi) odottavat, mutta kahjous on loiventunut. Nyt sitten meidän kissat on olleet pari päivää aivan kuin kissat pistoksissa. Ne vetää rallia ympäri kämppää ja ovat jotenkin täysin sekopäisiä. Ihan ku nekin nyt sitten odottaisivat jotain maailman muhevinta hiirtä joulupukilta tai jotain vastaavaa.

Nyt alan toimittamaan tärkeitä asioita. Kuten lajittelemaan klemmareita kokojärjestykseen.

Mukavaa jouluviikkoa kaikille!