Hei vaan taas hei ja kiitos ihanista ja kannustavista kommenteistanne taas kerran.
Eilisen postauksen jälkeen tapahtui seuraavaa:
Katselin aikani tyttäreni heikkoa hengitystä ja huonoa happea ja päätin
että nyt ei kotikonstit auta, nyt on tosi kyseessä ja nyt lähettiin
lääkäriin.
Minä ja Aino sitten lähdimme kohti Lastenklinikkaa. Tai Lasten ja
Nuorten sairaalahan se nykyisin on, mutta en nyt jaksaisi saivarrella.
Isä jäi kotiin vahtimaan pakkaamattomia joululahjoja ja tietenkin myös
täällä asuvaa väestöä.
Ja äsken sitten sieltä palasimme. Vietin yön sairaalassa siis. Koska Ainon happisaturaatio (wau,
ihan ku telkkarissa!!) oli huono ja rankka keuhkokuume-epäilykin oli
ilmassa ja antibiootit laitettiin suoraan suoneen menemään, niin jäimme
päivystysosaston eristyshuoneeseen yöpymään.
Minun piti jäädä sinne, koska vuodeosastot pullistelevat RS-viruksen
kourissa riutuvista lapsista ja sinne ei siis ollut mitään asiaa ja
päivystysosastolla yöpyminen vaatii omaisen, huoltajan, saattajan
läsnäolon jos kyseessä on alaikäinen lapsi.
Voin kertoa, että sellainen tutkimuslavitsalle kyhätty peti _ei_ ole
mikään maailman paras paikka nukkua. En juuri siis nukkunut viime yönä
juuri laisinkaan.
Ainoa tutkittiin, lääkittiin ja hutkittiin usean eri ihmisen toimesta
ja tänään oli vielä sitten röntgenkuvaus keuhkoista (eilen rtg oli jo
kiinni) ja sellaista.
Diagnoosiksi paiskattiin lievä keuhkokuume ja infektio-astma. Eli
astma, joka puhkesi ehkä ensimmäisen ja viimeisen kerran tämän flunssan
takia, tai sitten se tulee puhkeamaan joka kerta infektiosairauksien
yhteydessä. Vähän niinkuin eilen uumoilinkin.
Nyt on potilas ihan hyvässä hapessa ja lääkityksessä ja kunnossa ja
tämä riutunut mutsipolo menee nyt omaan sänkyynsä ottamaan pienet
torkut. Huolimatta siitä, että joulu on kohta.:)
keskiviikko, 21. joulukuu 2005
Kommentit