Käväisin kuopuksen koululla tänään koska yläasteen yhteishaku. Ja HOJKS ja pedagoginen selvitys ja mukautettu matikka.

Kuulkaa, jos ei oo hyvä matikassa, niin tarkoittaako se automaagisesti sitä, että on psyykkisesti ongelmainen?

Kuopukseni kriiseilee normaaleissa murrosiän kriiseissä, eikä edes kovin pahasti. Koska omistan lapsen, jolla on ollut oikea kriisi, mistä ei ilman apua ylös noustu, niin minua sitten pännii kun joka kerta kun kuopuksellaon naama norsun v***lla ja kun ei matikkakaan suju, niin sillä on kriisi?

En vähättele lasten kriisejä, enkä niitä kiellä. Joskus tein sitäkin. Ongelmaahan ei ollut, jos sitä ei myöntänyt, ynnä muuta itsepetosta. Minulla on lasteni suhteen kriisiantennit tanassa ja ne skannaavat tilannetta. Ammatti-ihmisillä ei tälläisiä sitten vissiin ole?

Koulupsykologi tarjosi kuopukselle keskustelutilaisuutta koulukuraattorin kanssa. Pitäisi varmaan pyytää kuopusta kertomaan siitä yhdestäkin kukkahattutädistä, joka uhkaili kriisilastani poliisilla, jos lapsi ei tule kouluun.

Minä olin koko kouluajan älyttömän huono matikassa. Yksikään kuraattori, koulupsykologi eikä vastaava ei kuitenkaan ikinä tutkinut minua.

Ilmankos? Dingelidong.