Mikä ihana päivä! Ei tarvi ottaa vastuuta yhtään mistään.

Voin töpeksiä ihan miten lystään- jättää esimerkiksi tärkeät sorvihommat sorvaamatta, tai tehdä niistä vaikka hienoja paperilennokkeja ja kokeilla täsmähyökkäystä Venäjän lähetystöön, joka on lähinaapurina tuossa noin.

Voin vihdoinkin sanoa suorat sanat kaikille tämän työpaikan bimboille, ja niitä kuulkaa riittää!

Voin myös kiinnittää huomioni muuten merkityksettömiin ulkokultaisiin seikkoihin, kuten miten kuvottavalta näyttää eräätkin liian pienet rintsikat, joidenka ansiosta kantajansa selkäläskit tursuavat ja tietenkin suureen ääneen tehdä tämä paljastus.

Tännekin voin kirjoittaa kaikkea soopaa, paitsi että teen sitä muutenkin. Voin jättää vastaamatta sähköpostiviesteihin (Kukkis, lupaan kuitenkin sinulle vastata tänään), puheluihin, kirjeisiin, paketteihin, avioliittoehdotuksiin...

Olisin voinut jättää vaikka pukeutumatta aamulla ja tulla nakuna töihin. Tai tulla vaikka.. tonttupuvussa!

Ja kaikki nämä vain siksi, että kaikki vastuu tämän päivän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kuuluu perjantaille, 13. päivälle ja myöskin tietty sille seikalle, jonka nimeä ei pidä mainittaman, ja jonka takia erääseen kehoni onkaloon on perustettu teurastamo siriuslaisten toimesta.

Vähän tämä hulvaton edesvastuuttomuus vaatii kyllä harjoittelua, koska en ole pätkääkään taikauskoinen. Jos olisin, niin kaikki maailman kauheudet olisivat osakseni jo langenneet, koska olen esim. nähnyt kymmeniä kertoja mustan kissan ylittävän kadun. Vieläpä niin, että minä olen vanavedessä ylittänyt sen saman kadun, kun olen yrittänyt saada mustan kissan kiinni. Omasta pikku raggaristani kun on kyse.

En kokenut edes mitään valtaisaa taikauskoontulemisen valaistumista kerran vuosia sitten, kun Kaisaniemen keskushammashoitolan lavitsalla makasin kaiken maailman värkit suussa ja hammashoitolan seinäkello ilmoitti ajaksi 13.13. Ja se silloinkin oli siis perjantai, 13. päivä. Hampaatkin tuli kuntoon!

Minulla on myös hyvin välinpitämätön asenne suolapurkin liikeratoihin, vaikka kuinka olen kuullut mitä kauheuksia voi suolapurkin kädestä käteen siirtyvyydestä seurata. Minua ei myöskään hetkauta sytyttää tupakkaa suoraan kynttilänliekistä, tappaa hämähäkkiä, kulkea tikkaiden alta (se onkin saavutus ainakin sellaisten tikkaiden kohdalla, jotka ovat kiviseinässä kiinni ja alkavat suunnilleen maantasalta- jos luulette näkevänne geenimanipuloidun jättimadon ährimässä talon seinustalla, se saattaa olla taikauskovais-lainsäädäntöä uhmaava minä).

Muuten minulle on valjennut oikein mukava päivä. En vieläkään voi tajuta, että tänään on jo perjantai. Minulla on siis täysi syy uskoa, että olen ollut alkuviikon kaapattuna siriukselle. Tai sitten olen vain kertakaikkisen liiaksi eläytynyt hömppäkirjallisuuteen niin, että olen imitoinut sekä juoppohullua että oikeuslääketieteellistä patologia siinä määrin, että ajantajuni on sekavoitunut. Mutta en valita, että se on sekavoitunut näin päin. Olisi eri paljon ankeampaa, jos tiistaina olisin luullut että on perjantai.

Kävin eilen kirja-alessa viiden kirjan verran. Hömppää kahmin taas niin, että untuvat ne vaan takista sinkoilivat.

Menen nyt jatkamaan kaikenlaisten edesvastuuttomien juttujen suunnittelun aloittamisen harkitsemista. Ihanaa perjantaita kaikille teille! :)