Ette usko kuinka hyvin nypitty, kasteltu, puunattu, käännelty, kaulittu ja kiillotettu joulutähden raiska taloudessamme kiiltelee.

Ainakin puoli tuntia tuunasin olkkariin unohdettua, kuolemaa tekevää kukanraatoa ja tämä kaikki vain siksi, että rakas anoppini päätti pitkästä aikaa ilahduttaa meitä yllärivisiitillään.

Esikoinen nukkuu vielä, me muut olimme vielä täysin sunnuntai-aamufiilingeissä kun ovikello soi ja anoppihan se siellä. Widu että inhoan yllätysvierailuita, ainakin jos ne on anopin tekemiä. Minä olin moukkamaisen epäkohtelias emäntä, koska en ollut häntä tänne pyytänyt, niin katsoin tärkeämmäksi seikaksi joulutähden elvytyksen.

Tuli samoilla tulilla tyhjennettyä tiskikone, ja jos anopin visiitti ois kestänyt yhtään pidempään, olisin luultavasti pessyt ikkunan tai uunin tai jotain. Pentele että risoo. Varppina se soittaa Elmasedälle kun pääsee kotiinsa ja valittaa jotain kun "en tuntenut oloani tervetulleeksi". No heh heh, mistähän johtuisi?

Onneksi eilinen koomapäivä on historiaa! En tehnyt eilen mitään muuta kuin söin, söin ja vielä kerran söin. Kummallinen suora putki suoraan mahaan, nimittäin olen onnistunut kasvattamaan eilisen aikana sellaisen rantapallon vartalooni, että jos joku tulee onnittelemaan perheenlisäyksen johdosta, niin en voi edes loukkaantua moisesta.

Joo no nyt koitan toipua anopistani. Kivaa sunnuntaita vaan kaikille:)