Ette
usko kuinka hyvin nypitty, kasteltu, puunattu, käännelty, kaulittu ja
kiillotettu joulutähden raiska taloudessamme kiiltelee.
Ainakin puoli tuntia tuunasin olkkariin unohdettua, kuolemaa tekevää
kukanraatoa ja tämä kaikki vain siksi, että rakas anoppini päätti
pitkästä aikaa ilahduttaa meitä yllärivisiitillään.
Esikoinen nukkuu vielä, me muut olimme vielä täysin
sunnuntai-aamufiilingeissä kun ovikello soi ja anoppihan se siellä.
Widu että inhoan yllätysvierailuita, ainakin jos ne on anopin tekemiä.
Minä olin moukkamaisen epäkohtelias emäntä, koska en ollut häntä tänne
pyytänyt, niin katsoin tärkeämmäksi seikaksi joulutähden elvytyksen.
Tuli samoilla tulilla tyhjennettyä tiskikone, ja jos anopin visiitti
ois kestänyt yhtään pidempään, olisin luultavasti pessyt ikkunan tai
uunin tai jotain. Pentele että risoo. Varppina se soittaa Elmasedälle
kun pääsee kotiinsa ja valittaa jotain kun "en tuntenut oloani
tervetulleeksi". No heh heh, mistähän johtuisi?
Onneksi eilinen koomapäivä on historiaa! En tehnyt eilen mitään muuta
kuin söin, söin ja vielä kerran söin. Kummallinen suora putki suoraan
mahaan, nimittäin olen onnistunut kasvattamaan eilisen aikana sellaisen
rantapallon vartalooni, että jos joku tulee onnittelemaan
perheenlisäyksen johdosta, niin en voi edes loukkaantua moisesta.
Joo no nyt koitan toipua anopistani. Kivaa sunnuntaita vaan kaikille:)
sunnuntai, 19. helmikuu 2006
Kommentit