Tammikuu on nyt sitten vihdoin pulkassa ja kyllä minä aina ehdin ihmettelemään, että kuinka helvetin kauan se kestää!! Siis jos ruvettaisiin laskemaan, että kuinka pitkä aika on 24.11-24.12 ja vastaavasti 24.12-24.1 , niin kyllä siinä menee suhteellisuusteoriat ja valonnopeuden määritelmätkin sekaisin!! Siis marraskuun 24 päivästä jouluaattoon on niin lyhyt aika, että jos aika menisi aina niin nopeasti, olisin minäkin jo n. 398 -vuotias.

Ja sitten jouluaatosta tammikuun 24 päivään on taas niin pitkä aika (aika siis ikään kuin ryömii, matelee, kupeksii…) , että olisin edelleen n. 11-vuotias.

Jestas, että tuli toikin oikein purettua auki !

Olen kokenut tänään kurkkua kuristavaa jännitystä. Sen lisäksi, jos näette jotain outoa kajastusta itäisen periferian taivaalla, se olen minä ! Minusta kun otettiin tänään kolme röntgenkuvaa.

Jännitin tuloksia niin julmetusti, että kieleni tuntui paloauton kokoiselta, kitalakeni Saharan autiomaalta ja yleishabitukseni hermostuneelta mummolta. Ensin kuvattiin eilisessä postauksessani esiintynyt punainen pötkylä, sitten ilman sitä, ja sitten uuden pötkylän kera. Ei vara veneluuta kaada nääs. Nimittäin se oli LUOJAN KIITOS ehjä!! Ne pari muutakin hiusmurtumaa oli jokseenkin kunnossa, ja se pahempi halkeama oli lähtenyt luutumaan oikein. Luutiheyteni on normaali (mitattiin lannerangasta ja reisiluusta, 100 euroa kiitos).

Sain kyllä ihan hienostorouvan kohtelua. Sen ajan kun olin sairas käpälä paljaana (se näytti kurtistuneelta ja kummalliselta) hoiturit nostelivat sitä nelin käsin minne nyt milloinkin pitikin. Pelkäsivät vissiin, että koko raato putoaa keskelle lattiaa tai jotain.

2-6 viikkoa tässä vielä menee. Minä tietenkin olen sitä mieltä, että kaksi viikkoa riittää oikein hyvin. Kyllä näin on.