Olen selviytynyt ensimmäisestä päivästäni sorvarina hyvin. Muutos hienostoporvarirouvasta duunarisorvarirouvaksi ei ollut mikään maailman kamalin prosessi ja sorvipäivä oli lungi, vaikken itse meinannut lungina pysyäkkään.

On muutama asia, mitä minä EN voi käsittää. Nyt kun sorvaamossa alkaa se miljoonaremontti, niin en voi ymmärtää toimistosorvaajia, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan käytettyjen muovimappien pelastaminen! En minä mitään kerskakulutusta itsekään kannata, vaan kierrätystä. Mutta kun tilanne nyt on se, ettei missään ole tilaa edes uusille mapeille, eikä minkäänikäisille mapeille, niin että jotkut sitten jaksoivat mouhottaa jostain hemmetin mapeista. Voihan Mappi.

Kun sitten istutin mappikahakassa riutuneen peppuni metronpenkkiin niin vastapäätäni istui nuoruudenkaverini, jota en ole nähnyt noin 20 vuoteen. Se tunnisti minut heti ja minä sen! Oltiin melkein bestiksiä silloin mutta sitten vaan elämä erotti. Meitä yhdistää jumittuminen samoihin miehiin. Iskimme miehemme samoista bileistä ja hekin ovat edelleen yhdessä. Oli kivaa ja huomenna, treffien luvattuna päivänä, tapaan hänet uudelleen ja miehensä kanssa. Siellä Hektorin konsertissa niin.  Siis  jos tapaan, eihän sitä tiedä. 

Ja salarouvat tapaan sitä ennen ja siinä välissä sitten kaks miestä ja hyvä tavaton että tapaankin paljon kaikkia!

Oli mulla asiaakin. Elmis-setämies antoi minulle 10 lippua sinne huomiseen. Pari oisi ihan vapaana. Se joka haluaa tulla mun ja kahden homon kanssa sinne, niin huudelkoon lootassa :)