Olen
selviytynyt ensimmäisestä päivästäni sorvarina hyvin. Muutos
hienostoporvarirouvasta duunarisorvarirouvaksi ei ollut mikään maailman
kamalin prosessi ja sorvipäivä oli lungi, vaikken itse meinannut
lungina pysyäkkään.
On muutama asia, mitä minä EN voi käsittää. Nyt kun sorvaamossa alkaa
se miljoonaremontti, niin en voi ymmärtää toimistosorvaajia, joiden
elämäntehtävänä tuntuu olevan käytettyjen muovimappien pelastaminen! En
minä mitään kerskakulutusta itsekään kannata, vaan kierrätystä. Mutta
kun tilanne nyt on se, ettei missään ole tilaa edes uusille mapeille,
eikä minkäänikäisille mapeille, niin että jotkut sitten jaksoivat
mouhottaa jostain hemmetin mapeista. Voihan Mappi.
Kun sitten istutin mappikahakassa riutuneen peppuni metronpenkkiin niin
vastapäätäni istui nuoruudenkaverini, jota en ole nähnyt noin 20
vuoteen. Se tunnisti minut heti ja minä sen! Oltiin melkein bestiksiä
silloin mutta sitten vaan elämä erotti. Meitä yhdistää jumittuminen
samoihin miehiin. Iskimme miehemme samoista bileistä ja hekin ovat
edelleen yhdessä. Oli kivaa ja huomenna, treffien luvattuna päivänä,
tapaan hänet uudelleen ja miehensä kanssa. Siellä Hektorin konsertissa
niin. Siis jos tapaan, eihän sitä tiedä.
Ja salarouvat tapaan sitä ennen ja siinä välissä sitten kaks miestä ja hyvä tavaton että tapaankin paljon kaikkia!
Oli mulla asiaakin. Elmis-setämies antoi minulle 10 lippua sinne
huomiseen. Pari oisi ihan vapaana. Se joka haluaa tulla mun ja kahden
homon kanssa sinne, niin huudelkoon lootassa :)
keskiviikko, 15. helmikuu 2006
Kommentit