Pakko myöntää, että olen aika lailla sumopainiskellut tuon anoppi-asian kanssa.

Paljastan teille parahin  blogiväki erään asian, jonka voitte ottaa joko suurena kohteliaisuutena teitä ja ymmärrystänne kohtaan tai vaihtoehtoisesti voitte pitää minua jopa kahjompana.

En ole koskaan aiemmin, ikinä ennen, milloinkaan ennen eilistä kertonut sitä pupujuttua _kenellekään_.  Mutta teille kerroin, ja hyvä niin, koska olen kokenut painimatsin tiimellyksessä valaistuksen!

Ei minusta ole välienpoikkipanijaksi, hän on liian läheinen ihminen minun läheisille ihmisilleni, mutta aion ignoorata anoppiani niin hyvin kuin kykenen satuttamatta näitä mummonmussuja ja silleesti. Ainakin tällä hetkellä tämä ratkaisu tuntuu minusta oikeimmalta.

Tänään on muutenkin valaistunut päivä. Vaikkakin täällä on osin aika pimeää, koska sulake on palanut. Tämän talon sulaketaulu on kuin vähintäänkin hävittäjäkoneen kokoamiskaavio, niin pitää perehtyä kohta asiaan tarkemmin.


Mutta perkele niin! Mun elämässä ei oo tapahtunut mitään moneen viikkoon. Heti kun jotain on tapahtumassa, niin tuplabuukkausta pukkaa.
Salarouvien salatapaaminen ja Hektorin miljoonannesvuotisjuhlakonsertti on samana päivänä! Miten yksi Elma voi jakautua moneen paikkaan? Lähetänkö jonkun sivupersoonistani stunttaamaan Hartwall-areenalle ja salarouvailen itse omassa persoonassani salarouvien kanssa?

Kääk!