Pakko myöntää, että olen aika lailla sumopainiskellut tuon anoppi-asian kanssa.
Paljastan teille parahin blogiväki erään asian, jonka voitte
ottaa joko suurena kohteliaisuutena teitä ja ymmärrystänne kohtaan tai
vaihtoehtoisesti voitte pitää minua jopa kahjompana.
En ole
koskaan aiemmin, ikinä ennen, milloinkaan ennen eilistä kertonut sitä
pupujuttua _kenellekään_. Mutta teille kerroin, ja hyvä niin,
koska olen kokenut painimatsin tiimellyksessä valaistuksen!
Ei minusta ole välienpoikkipanijaksi, hän on liian läheinen ihminen
minun läheisille ihmisilleni, mutta aion ignoorata anoppiani niin hyvin
kuin kykenen satuttamatta näitä mummonmussuja ja silleesti. Ainakin
tällä hetkellä tämä ratkaisu tuntuu minusta oikeimmalta.
Tänään on muutenkin valaistunut päivä. Vaikkakin täällä on osin aika
pimeää, koska sulake on palanut. Tämän talon sulaketaulu on kuin
vähintäänkin hävittäjäkoneen kokoamiskaavio, niin pitää perehtyä kohta
asiaan tarkemmin.
Mutta perkele niin! Mun elämässä ei
oo tapahtunut mitään moneen viikkoon. Heti kun jotain on tapahtumassa,
niin tuplabuukkausta pukkaa.
Salarouvien salatapaaminen ja
Hektorin miljoonannesvuotisjuhlakonsertti on samana päivänä! Miten yksi
Elma voi jakautua moneen paikkaan? Lähetänkö jonkun sivupersoonistani
stunttaamaan Hartwall-areenalle ja salarouvailen itse omassa
persoonassani salarouvien kanssa?
Kääk!
tiistai, 7. helmikuu 2006
Kommentit