Ilman mitään kevätjuhlakuviojohdantoja, käyn suoraan asiaan.

Olen saanut niin hyviä neuvoja ja kommentteja ja apuja ennenkin teiltä, joista iso kiitos kaikille näin jälkikäteen vielä kerran! Ja uusi avunpyyntö taas kerran. Auttakaa minua! Sanokaa mitä teen ja mitä en tee.

Homman nimi on tämä tapaus kummityttöni, sanottakoon häntä tässä nyt vaikka Tiinaksi. Tiina on tukeutunut minuun, ottanut minut tukiaikuisekseen ja kotini tuki- ja turvapaikakseen. Tiina on siis 14 vee lapsiteini, joka sairastui masennukseen.

Rehellisyyden nimissä minun täytyy myöntää, etten minä tätä "pestiä" mitenkään kiljuen ottanut vastaan, mutta otin kuitenkin.

Nyt suurimmaksi koettelemukseksi auttajan tielläni on tullut lapsen isä! Minä en saa häneen mitään kontaktia, ja jos suoraan sanon- pelkään häntä. Hän on siis Elmasedän isoveli, ja nähtävästi minun setäni peri isänsä kaikki hyvät ja lempeät piirteet ja ominaisuudet ja velipoika peri äitinsä vittumaisuuden ja ilkeyden potenssiin neljätoistasataa.

Kävin eilen siis hakemassa tytön meille, hänen pyynnöstään. Isänsä oli mylvinyt jotain vastaväitteitä, ja siksi lähdinkin tyttöä hakemaan vesipyssyn kera, niinkuin eilen kerroinkin. Kidnappaus sujui ilman vedenvuodatuksia, koskapa isäpappa vaimoinensa oli kaupassa.

Vaan ennenkuin olin päässyt parin kilsan päähän periferiaan takaisin, alkoi luurini huutamaan puheluja sekä Tiinan isältä että minun sedältä- ja kauhea hulabaloo ja hitto maailmojen sota ja ebola. Tyttö haettiin meidän parkkipaikalta takaisin kotiin.

Isänsä väitti minulle, että kaikki mitä tyttö kertoo on valetta. Siis KAIKKI! Että masennuslääkkeet (mieliala-) ei vaikuta, koska tyttö ei syö niitä (tyttö kertoo että syö), että terapia ei auta koska tyttö ei käy siellä (tyttö kertoo käyvänsä), tyttö huijaa, manipuloi, kerää sääliä, on vain angstinen teini ja kerjää huomiota ja ja ja.. ja että ei ole millään tasolla oikein, että meidän koti on Tiinan pakopaikka, minne hän pakenee ongelmia, he selvittävät ongelmansa kotona ja tattis ja moi.

MITÄ HELVETTIÄ SIIS TEEN? Olen tehnyt kotikutoisen diagnoosin isästä. Hän kieltää lapsen ongelmat olemalla myöntämättä niitä. Ja kun sitä ei myönnä, ongelmia, saati mitään sairautta ei ole ja teini vaan angstaa, niinku.

Uskon nimittäin Tiinaa. Hänhän on pyytänyt minua soittamaan terapeutilleenkin.. en usko että hän haluaisi sitä, jos ei ole siellä käynytkään.

Minä en uskalla kapinoida sitä isää vastaan. Hän nostaa siitä kuitenkin sellaisen shoun, että kenelläkään ei ole kivaa sen jälkeen.  

Tekisi mieli vetäytyä koko jutusta, mutta toisaalta sen lapsen luottamus on petetty tarpeeksi monta kertaa (mm. alkoholisti-äidin toimesta) niin en haluaisi olla yksi pettymys lisää. Mutta kun en ole mikään asiantuntijakaan! Pentele.

Olen kiitollinen mistä tahansa neuvosta- mutta muistakaa, että pelkään (olen nynny) sitä Tiinan isää. Terapeutille soittanen tänään, kunhan vain keksin mitä sille sanon jne.

Muihin aiheisiin: vähänkö veetuttaa niin ettei lähes veri kierrä, kun en eilen jaksanut mennä sinne salarouvain salatapaamiseen! Mrr. Uusiksi pian, sitten tulen vaikka ois mikä! Vaikka unissani!

Ihanaa kun on perjantai. Tämä viikko meni taas älyttömän nopeasti. Tänään ei vituta tämä työpaikka, koska päähäni ei mahdu kovin montaa v-tusta samaan aikaan. Anteeksi kiroiluni, täti on vähän kireenä :)

Hyvää perjantaita kaikille!