No heipä hei!

Imitoin tänä aamuna taas johtajaa, ja sijaistin pomoani sellaisessa viikkopalaveri-hässäkässä, missä jokaisen tiimin vetäjä kertoo, missä mennään, mitä kuuluu, mitä tapahtuu.. Tosi kivaa kun mulla ei ole tiimini puolesta ikinä mitään virallista sanottavaa. Mutta ei oo hitsit mun ongelma se.

Elma-setä heitti mut ko. kokoukseen, koska se pidettiin hornassa sijaitsevassa sivusorvaamossa. Koko matka jupistiin kuin pahaiset akat, kun tämä talvi ei tunnu päättyvän koskaan. Tää on ollut pitkä kuin nälkäpäivä, eikä loppua näy. Kohta alkaa ihan tosissaan ahistamaan! Lisänä tähän vielä aikamoisen liukas ajokeli. Saa autoilevan esikoisenkin takia olla pissit nailonissa alati.

Vaikka kuinka yritän, en keksi mitään sanottavaa. Avasin liian kireet huonon tukkapäivän saparotkin, jos ajatus kulkisi paremmin, mutta kun ei niin ei.