Tällä
työpohjaisella vitutuksellani ja sitä seuraavalla työperäisellä
nuupahtamisella on samankaltaisia seuraamuksia, kuin päänsärkyisellä
siipalla aviovuoteessa.
Minä en _jaksanut_ lähteä tänään salarouvain salaiseen tapaamiseen!
Siis tätä voi pitää jo huolestuttavana seikkana. Koska salarouvat ovat
minulle tärkeitä! Hitto vie.
Muutenkaan ei oo tänään mennyt putkeen. Koitin ja koitin ja koittamasta
päästyäni koitin soittaa sille terapeutille, sille kummitytön. Ensin
varattu, varattu ja taas kerran varattu, ja sitten se ei vastannut.
Mokoma vosu! Mistä se tiesi kuka mä olen joka soitan, mitä jos mulla
ois ollut vaikka tilanne päällä ja ranteet auki-fiilinki? Tämä puhelu
oisi vaan ollut niin tärkeä siinä mielessä, koska hajoamistilanteessa
oleva lapsi niin kovin toivoi että jotain järkeä tulisi juttuihin. Noh,
viestitin toki tytölle että yritin, muttei onnistunut. Ja nyt tyttö
haluaisi tulla meille vähän huilimaan, mutta sen isä (Elma-sedän
isoveli) leikkii auktoriteettia ja PLAAAAh. Meen kohta vaan hakemaan
sen. Otan vesipyssyn mukaan kidnappaukseen, jos isoveli käy hankalaksi.
Koska minä tilaan kohta Menolipun Mombasaan, niin siksi vaihdoin tuon
koskin simpukkaa, ja sen pintaa valkeaa kuin vartaloas
kosteaaaaaa-taustan takaisin. (en tosin muista minkävärisii ne simpukat
siinä taustassa on, mutta maailma tuskin nyt tähän kaatuu).
Heippa vaan kaikille, terveisin väsynyt ja ruma Elma
torstai, 16. maaliskuu 2006
Kommentit