Tällä työpohjaisella vitutuksellani ja sitä seuraavalla työperäisellä nuupahtamisella on samankaltaisia seuraamuksia, kuin päänsärkyisellä siipalla aviovuoteessa.

Minä en _jaksanut_ lähteä tänään salarouvain salaiseen tapaamiseen! Siis tätä voi pitää jo huolestuttavana seikkana. Koska salarouvat ovat minulle tärkeitä! Hitto vie.

Muutenkaan ei oo tänään mennyt putkeen. Koitin ja koitin ja koittamasta päästyäni koitin soittaa sille terapeutille, sille kummitytön. Ensin varattu, varattu ja taas kerran varattu, ja sitten se ei vastannut. Mokoma vosu! Mistä se tiesi kuka mä olen joka soitan, mitä jos mulla ois ollut vaikka tilanne päällä ja ranteet auki-fiilinki? Tämä puhelu oisi vaan ollut niin tärkeä siinä mielessä, koska hajoamistilanteessa oleva lapsi niin kovin toivoi että jotain järkeä tulisi juttuihin. Noh, viestitin toki tytölle että yritin, muttei onnistunut. Ja nyt tyttö haluaisi tulla meille vähän huilimaan, mutta sen isä (Elma-sedän isoveli) leikkii auktoriteettia ja PLAAAAh. Meen kohta vaan hakemaan sen. Otan vesipyssyn mukaan kidnappaukseen, jos isoveli käy hankalaksi.

Koska minä tilaan kohta Menolipun Mombasaan, niin siksi vaihdoin tuon koskin simpukkaa, ja sen pintaa valkeaa kuin vartaloas kosteaaaaaa-taustan takaisin. (en tosin muista minkävärisii ne simpukat siinä taustassa on, mutta maailma tuskin nyt tähän kaatuu).

Heippa vaan kaikille, terveisin väsynyt ja ruma Elma