Leppoisa lökölauantaita vaan kaikille.

Olen solminut hermolevon itseni kanssa, enkä pähkää tilanteita, terapeutteja, turvataloja enkä mitään. Sitäpaitsi, "Tiina" on nyt meillä- tuli jo eilen ja lähtee huomenna- joten "ei-poissa- silmistä- poissa mielestä", sananlaskua mukaellakseni.

Älkää nyt kuvitelko, että olisin korottanut itseni joksikin suojelupyhimykseksi, Äiti Teresaksi tai Florence Nightingaleksi niin, että kaikkien kärsivien lasten ongelmat olisivat poispyyhkäistyt pelkän läsnäoloni ansiosta. Ehhei, mutta ninku sanottu- tuossahan tuo nyt kuopuksen kanssa iloisena hengaa ja minä taustahengaan täällä iloisena mukana.

Tein jotain siivouksentyngän tyyppistä tossa aamulla, tosin harvoin on mikään asia nahkeammin sujunut. Ei ois voinut niinku vähempää kiinnostaa, mutta jonkinlaisen siedettävän näennäissiisteyden sain loihdittua tänne, ja nyt olenkin sitten vaan vehdannut päiväunien, kirjan, sudokun, telkkarin, syömisen ja kikattelun välimaastossa.

Sedällä oli eilen tursas kylässä saunomassa ja aamulla kun vääntäydyin keittiöön kahvihommiin, niin kas! Siellähän tursas nukkuikin somasti päätään pöydänpinnassa lepuuttaen.

Kahvitin ja keltaisjaffatin tursaan ja kuulin henkeäsalpaavan hienon selviytymistarinan hänen avokistaan. Sen munuaiset lakkasivat toimimasta ja hän sai uuden munuaissiirrännäisen nelisen viikkoa sitten. Kaikki oli mennyt hyvin ja uusi munuainen toimii. Tämä on sitten ensimmäinen tuttupiiriin kuuluva elinsiirtopotilas tämä. Mutta hieno tarina, koska kaikki hyvin.

Tänään on esikoiseni nimpparit. Sillä on se suomalaisempi nimi tämän päivän sankareista.  Niin että paljon onnea vaan kaikille ja kivaa lauantaita:)