Päätin olla villi ja ennakkoluuloton bloggaaja, ja aloin painelemaan tuota blogilistan tarjoamaa "satunnainen blogi"- namiskaa. Ja ollakseni oikein super-ennakkoluuloton päätin että kommentoin pariin ensimmäiseen blogiin, jotka random-toiminnolla vastaani tulevat. Että kommentoisin vaikka mitä, vaikka blogi ois urho kekkosen ja vaikka se käsittelisi mitä tahansa..

Ensin tuli vastaan "miksaajan blogi" (sori, ei linkkiä). Meinas tulla kakka ja pissa housuun, kun heti mieleeni häivähti että hitto, onko Elma-setä kaappibloggaaja?! Noh, tämä ei ollut  Elma-sedän blogi, mutta lähdin sieltä niin kiireellä paniikissa pois, että kommentoimatta jäi.

Seuraava blogi.. neuleblogi. Neuleblogit on ihania, kadehdin kädentaitajia, langat on ihania, itsetehdyt käsityöt on ihania.. Mutta minä ymmärrän neulomisesta yhtä vähän kuin poro kauniista ja rohkeista (tai varmasti vähemmänkin), ja lähdin neuleblogistakin paniikissa pois, vaikka oisinhan mä voinut vaikka sitä lapasta vähän kehua. Tyhmä minä.

Juuri kun olin aikeissa mennä kolmanteen random-blogiin, huomasin että pääni on yltiömäisen kipeä. Tein siinä kahden epäonnistuneen blogikommentoinnin jälkeen pikadiagnoosin: aivoperäistä! Jotain aivo-alkuista, eikä mitään ihan heppoista sorttia, niin jämerä oli särky.

Kävin sitten turvallisilla tutuilla blogivesillä hieman rauhoittumassa, ja sanaparin hair cut nähdessäni mieleni alkoi askarrella hieman kevyemmillä aiheilla, eli aloin miettimään pahaa tukkapäivääni. Ja oiskin vain tämä päivä. Mulla on huono tukkaelämä! Ja sit! Wihuu. Kaikki vakavat sairaudet, kuten luulosairaus, oli selätetty samantien. Mullahan oli vaan niin tiukka ponnari, että silmätkin oli varmaan mallia kiinalaiset. Päästin pahat tukkahiukseni vapaiksi ja jo kiertää veri, eikä mikään hierrä eikä kierrä (ja on helppo pier..).

Nyt pitäisi etsiä keltaisilta sivuilta osasto: kotitalouksien raivaustraktoreita. Ei voi taas ihmisasumus olla tälläinen. Ei vaan voi. Tai siis. Näköjään voi. Jos laittaisin kaikki lattioilla lojuvat artikkelit jonoon, niin se yltäisi varmaan täältä Joutsenoon ja takaisin.

Minä menen nyt- en vielä Tampereelle, vaan hakemaan kahvia ja huutamaan lapsilleni. Son moro.