Päätin
olla villi ja ennakkoluuloton bloggaaja, ja aloin painelemaan tuota
blogilistan tarjoamaa "satunnainen blogi"- namiskaa. Ja ollakseni
oikein super-ennakkoluuloton päätin että kommentoin pariin ensimmäiseen
blogiin, jotka random-toiminnolla vastaani tulevat. Että kommentoisin
vaikka mitä, vaikka blogi ois urho kekkosen ja vaikka se käsittelisi
mitä tahansa..
Ensin tuli vastaan "miksaajan blogi" (sori, ei linkkiä). Meinas tulla
kakka ja pissa housuun, kun heti mieleeni häivähti että hitto, onko
Elma-setä kaappibloggaaja?! Noh, tämä ei ollut Elma-sedän blogi,
mutta lähdin sieltä niin kiireellä paniikissa pois, että kommentoimatta
jäi.
Seuraava blogi.. neuleblogi. Neuleblogit on ihania, kadehdin
kädentaitajia, langat on ihania, itsetehdyt käsityöt on ihania.. Mutta
minä ymmärrän neulomisesta yhtä vähän kuin poro kauniista ja rohkeista
(tai varmasti vähemmänkin), ja lähdin neuleblogistakin paniikissa pois,
vaikka oisinhan mä voinut vaikka sitä lapasta vähän kehua. Tyhmä minä.
Juuri kun olin aikeissa mennä kolmanteen random-blogiin, huomasin että
pääni on yltiömäisen kipeä. Tein siinä kahden epäonnistuneen
blogikommentoinnin jälkeen pikadiagnoosin: aivoperäistä! Jotain
aivo-alkuista, eikä mitään ihan heppoista sorttia, niin jämerä oli
särky.
Kävin sitten turvallisilla tutuilla blogivesillä hieman rauhoittumassa,
ja sanaparin hair cut nähdessäni mieleni alkoi askarrella hieman
kevyemmillä aiheilla, eli aloin miettimään pahaa tukkapäivääni. Ja
oiskin vain tämä päivä. Mulla on huono tukkaelämä! Ja sit! Wihuu.
Kaikki vakavat sairaudet, kuten luulosairaus, oli selätetty samantien.
Mullahan oli vaan niin tiukka ponnari, että silmätkin oli varmaan
mallia kiinalaiset. Päästin pahat tukkahiukseni vapaiksi ja jo kiertää
veri, eikä mikään hierrä eikä kierrä (ja on helppo pier..).
Nyt pitäisi etsiä keltaisilta sivuilta osasto: kotitalouksien
raivaustraktoreita. Ei voi taas ihmisasumus olla tälläinen. Ei vaan
voi. Tai siis. Näköjään voi. Jos laittaisin kaikki lattioilla lojuvat
artikkelit jonoon, niin se yltäisi varmaan täältä Joutsenoon ja
takaisin.
Minä menen nyt- en vielä Tampereelle, vaan hakemaan kahvia ja huutamaan lapsilleni. Son moro.
tiistai, 28. maaliskuu 2006
Kommentit