Kaikkea sitä, voi hemmetti että miten kaikkea.
Tässä taas oiva tarina siitä, miten yksi asia johtaa toiseen, toinen kolmanteen ja kolmas suunnilleen maailmanloppuun.
Koirillamme on jotain kirppuja tai muuta kutkaa, tai ehkä ne on muuten
vaan kapisia koiria. Niillä on ollut niitä kerran aiemminkin. Se onni
näissä koirain kutka-ötököissä on, että ne eivät tartu ihmisiin eikä
muihin elukoihin, vaan ovat koirien henkilökohtaisia ongelmia ne.
Kävin töiden jälkeen sovitusti apteekista ostamassa kutkanpoistoainetta
(hemmetin kallista toim. huom) ja kurssinvaihdoksen myötä vapaapäivästä
nauttiva uuras tyttäreni oli pannut täällä hihat heilumaan ja puntit
tutisemaan.
Hän on pessyt mattoja, tuulettanut kaikki petivaatteet ja vaihtanut
niihin liinavaatteet, sohvatyynyt ovat pihalla ja niin edelleen. Olkoot
vaikka kuin koirien henk. koht. kapina-kapi-kapistuskutka, niin
jotenkin.. ymmärrän tytärtäni.
Kerta täällä on ollut tänään myös täystuuletus, kaikki ovet ja ikkunat
ja lävet auki, niin asuntommehan on kuin jääviileäkaapin ja pakastimen
ristisiitos, eli täällä on kylmä kuin ryssän helvetissä. Tästä
kylmyydestä kangistuneena kuopus ja ottolapsi (kulkekoot nyt sillä
nimellä, kun en muutakaan keksi) olivat päättäneet sytyttää takan!
Lämpöä! Lokoisaa oloa! Mahtavuutta!
Muuten hyvä, mutta hemmetin huono. Kuopus yleensä _aina_ soittaa joko
minulle tai isälleen, ja kysyy lupaa sellaiseenkin monia
vaaramomentteja sisältävään toimenpiteeseen kuin takan sytyttämiseen.
Tänään tietenkään ei, ja tietenkin ja tottakai ja ilman muuta naapurin
kääkkä oli JUST TÄNÄÄN soittanut isännöitsijälle ja kertonut että "joku
vanha vika" on taas ilmennyt, ja meidän takasta menee kaikki savut
suoraan hänen vierashuoneeseensa. Ja että jos voisimme olla polttamatta
takkaa niin kauan kun vika on korjattu.
Isännöitsijä oli soittanut Elma-sedälle, ja tämä oli luvannut että juu
ei tietenkään haluta naapurin kääkkää savustaa hengiltä, ei tietenkään
takkaa, ja ei nyt ois itseasiassa tullut mieleenkään laittaa takkaan
tulta.
Eli juuri tänään kun Elma-setä ei muistanut ilmoittaa meille elämisemme
rajotteista, eikä kuopus muistanut ilmoittaa meille viluisasta
fiilingistä niin saatans, naapurin eukon vaatekaapista oli alkanut jo
vaatteet kytemään! Tai sitten se liioitteli, mutta savu-tuli-häkä-
mummo- urheiluvaateinferno! Palokunta! Palohälyttimet!
Onneksi täällä nyt ei sentään talo ole tulessa eikä mitään, mutta ei
hemmetti oo todellista. Ollaan joskus haaveiltu, että ois rouheeta
omistaa naapurinkin asunto, mutta ei me nyt ihan tälleen aateltu näitä
asuntoja yhdistää.
Niin- meidän takka on kuulemma sieltä meille näkymättömältä
selkäpuolelta hajalla, ja tätä vikaa on korjattu jo joskus ennen meidän
aikoja, ja nyt viikonloppuna kun takkamme oli sytytettynä joka ilta
niin se katkaisi taas tiileskivien jaksavaisuuden.
Naapurin tädin kanssa kävin juttelemassa, ja onneksi se nyt ei sentään
ollut vihainen. Kuopus ja ottolapsikin kävi minua ennen jo sen luona
juttelemassa ja eikun juttelemisiin.
Rakentaisivat pentele lujempia taloja, niinku Veli Ponteva.
Sellainen hassu juttu sattui metroasemalla. Juuri kun olen kärvistellyt
keski-iän ja kuoleman välisessä ikäkriisissä, niin eräs ukkeli sanoi
lösöön olemukseeni vedoten: menis vaan kaikki liikennevälineet lakkoon
niin saatais teihin nuoriinkin vähän ryhtiä.
Nuoriin! Jesh jesh jesh jesh!
Nyt ei muuta ku et Ken vois liekin sammuttaa. Hyvä niin.
maanantai, 6. maaliskuu 2006
Kommentit