Sunnuntai ja jonkinasteinen morkkis.
Perjantaina tuli taas juhlittua alkoholin kera. Suhteeni alkoholiin on
hyvin humalahakuinen, minä en tunne käsitystä "mennä lasilliselle..".
Jos otetaan, niin otetaan kunnolla, tai sitten ei oteta ollenkaan.
Vietettyäni tipattoman alkuvuoden, joka päättyi siis joskus helmikuun
puolenvälin tietämillä, olen joka perjantai juonut alkoholia, ollut
joka lauantai kankkusessa ja joka sunnuntai morkkiksessa. Ei minun siis
ehkä tarvitse huolestua alkoholin läträyksen määrästä, mutta sen
laadusta kylläkin.
Lauantai ja sunnuntai ovat ikäänkuin vaihtaneet paikkaa.. Lauantaisin
makaan kuin pullea lahna sohvalla, nojatuolissa, sängyssä.. enkä saa
tehdyksi yhtään mitään muuta kuin ahdettua suuhuni kaikkea ja
mahdollista. Tähän liittyy sekin, että minulla menee puoli sunnuntaita,
kun korjailen tämän ahmintani jälkiä ympäri kotia- lautasia,
talouspaperimyttyjä, laseja, kääreitä...
Sunnuntaisin koitan myös jotenkin sovitella itselleni lauantain
lahnamaisuutta ja touhuan kuin angstinen myyrä, josta taas seuraa, että
olen maanantaina ihan epävirkeä, kun koko sunnuntai on mennyt
kaikenlaisessa sovittelupuuhassa..
Kun tänä aamuna heräsin lihakset mitääntekemättömyydestä kipeinä,
päätin että woi widu, tässä on nyt asia mihin voin itse vaikuttaa.
Vaikken pidäkään kauheasti etukäteen ohjelmoidusta ja suunnitellusta
elämästä, ja parhaat hommat tapahtuu yleensä ex-tempore-pohjalta, niin
aattelin kyllä nyt tehdä alkoholipoliittisen linjauksen itseni kanssa
ja se tarkoittaa nyt sitten sitä, että ryypiskelen vain, jos siihen on
joku oikea syy. Ja oikeaksi syyksi lasketaan harva asia! :)
Muutenkin ottaa päähän se, että kaikkeen hauskanpitoon liitetään aina
alkoholi. Ilo ilman viinaa on teeskentelyä ja silleen. Minä en tarvi
alkoholia ollakseni hullu, sosiaalinen, vapautunut ja estoton. Kaikki
em. ominaisuudet löytyvät minusta ihan ilman viinankin apua.
En minä tässä nyt ole lupaamassa itselleni mitään tipatonta maalis-
huhti- ja toukokuuta. Lähinnä vissin vaan ajattelen ääneen ja inhoan
itseäni. En ole enää mikään teini, joka palautuu viinankurlaamisesta
yhdellä buranalla ja limulasillisella. Minulla menee potemiseen kaksi
päivää- toinen siis ihan kankkusessa ja toinen morkkiksessa.
No niin, tulihan purettua tämäkin itseinho tänne.
Ja hei, olen johdattanut teitä kaikkia harhaan- vahingossa.
Elma-sedällä ja minulla tuli perjantain "vasta" 28-vuotta täyteen!
Muistin että vuosi enemmän.
Perjantaina entinen naapurin setä, nykyisin siis vain setä, tuli
Elma-sedän kanssa leikkimään ja saunomaan ja syömään (ja juomaan)
meille. Aikamme riehakoituamme täällä, päätimme lähteä baariin.
Esikoinen oli mukana- puoli perhettä siis baarissa, oujee.
Eilinen meni jo tuolla aiemmin kuvatulla tavalla, lahnatessa.
Lahnuuttani kuvastanee se, että toljotin telkkarista esim. koko
Emma-gaalan, vaikkei kiinnostanut yhtään. En vaan jaksanut vaihtaa edes
kanavaa!
Tälläistä täällä tänään. Kivaa sunnuntaita kaikille! :)
sunnuntai, 5. maaliskuu 2006
Kommentit