Perrrrjantai!

Minun viikkoni kyllä kiitolaukkasi aivan hirveän nopeasti, mutta siltikin on älyttömän ihanaa kun on viikonloppu taas edessä. Ja eka viikonloppu pitkään aikaan kun mies on kotona.. tosin tämä pienellä varauksella- ei olisi eka, toka eikä kolmaskaan kerta kun yhtäkkiä vaan tulee jotain älyttömän tärkeää, jotain hopeamitalijuhlia tai harjannostajaisia.

Minulla ei ole oikein mitään raportoitavaa. Vaikka säästä, ilmasta ja kelistä nillittäminen on turhaa taistelua tuulimyllyjä tai ilmanhenkiä vastaan, niin silti sanon että loppuis jo tää saakelin talvi! Nyt on maaliskuu ja tässä kuussa kellot siirretään kesäaikaan. Eli kesän pitäisi selkeesti jo alkaa tulla. Inhoon tota kylmyyttä ja sen tuomaa alakuloista kotihiirisyndroomaa.

Kuopus-raukallani on kriisinpoikanen. Koulun terveydenhoitaja oli eilen arvioinut, että hänen lopulliseksi pituudekseen tulee huikeat 158 cm.

Millähän perusteella se juuri tuon mitan arpoi. Minä oon 162 senttiä lyhyt, Elma-setä on 186 cm. Kuopuksen siskot ovat noin 170 senttisiä, esikoinen on jotain 180. Anni, eli siis tämä kuopus, on nyt 155 cm.

Sillä on kyllä alkaneet jo ne, joiden nimeä ei pidä lausuttaman, mutta sisaruksensa kasvoivat kumpikin niiden (joiden nimeä....) alkamisen jälkeen ainakin 10 senttiä.

Minulla ei tuo kasvuennustediagnostiikka ole ihan vahvinta alaani, niin jos jollain on, niin kertokaa miten nuo ennusteet tehdään! Onko se vaan silkkaa arvelua vai.. minusta tuo 158 cm ei vaan natsaa oikein mihinkään.

Koska kuopuksellani on mun luonto, niin hän tietenkin keksi kaikkia tosi järkeviä ja loogisia juttuja tästä pieneksi jäämisestään. Häntä voisi kuulemma alkaa kutsua lempinimellä Mini. Koska viimeinen tavu  natsaa oikean etunimen kanssa ja teini-iän pursuavalla logiikalla hänet voitaisiin yhdistää samalla Alice Cooperiin.

Alice Cooper ja Mini Cooper (auto) nääs. Mikään ei voisi olla tämän selkeämpää!

Minäpä meen nyt imitoimaan ahkeraa sorvaria.  Ihkua perjantaita ! :)